Mary Roach: Ryövärikarhu ja murhaajapuu, Luonto ihmisen lakeja rikkomassa, Tammi Kustannus 2022

Onhan ne eläimet saatava aisoihin

Kun perhostoukat joutuivat oikeuteen

Mary Roach: Ryövärikarhu ja murhaajapuu, Luonto ihmisten lakeja rikkomassa, Tammi Kustannus 2022

Jossakin päin maailmaa haastettiin perhostoukat oikeuten, kun ne tulivat kotipiirin kasvillisuutta tuhoamaan. Toisen kerran karhu sai syytteen, kun häiritsi rauhallisia ihmisiä. Onpa kuolemantuomioitakin langetettu. Nykyisin myönnetään kaatolupia villieläimille jotka tulevat kotipiiriin tai kaupungin keskustaan liikenteen esteeksi. Perhostoukat tosin selviytyivät kanteesta, kun ne ehtivät muuttua perhosikisi oikeusläsittelyn aikana.

Mary Roach asuu Kaliforniassa ja on mielestäni tehnyt tämänkin kirjansa vähän huumorilla maustaen.

…”Jokin metsästävä lokki oleilee – tai ainakin oleili – Pietarinkirkon aukion tienoilla…kukkakoristelun tuhoamisen aikoihin…lintu vangittiin filmille…se syöksyy nokka ojossa ironisena aikeenaan paavin vapauttaman valkoisen rauhankyyhkyn nappaaminen”…

No ranngaistuskin tuli. Perinne katkesi. Siitä lähtien vapautettiin heliumilla täytetty kyyhkyn muotinen ilmapallo.

Entisinä aikoina, 1800 – luvulla haastettiin häirikköeläimet oikeuteen ( mikä oli surkuhupaisaa): Kanne saattoi raueta, jos ko. eläimellä oli huollettavanaan poikasia.

Apinat ne vasta ovat varastelevia rikollisia. Hanhet pilaavat ulosteillaan umarantojen veden uimakevottomaksi. Maaviljelijät kipuilevat myös hanhien tihutöiden vuoksi. Osalle susihukkasista annetaan kulemantuomio. Hirvelämiä tapetaan liikenteen vaaratilanteiden vuoksi aika rennosti.

Nykyisin ei luoteta oikeusistuimeen. Nirri vain pois, jos eläimestä on haittaa ujaalle ihmissuvulle.

Kirjahan on hassua luettavaa ja kirjoittajan ote on paremmin myötämielinen puoleen ja toiseen. Mikähän tuomio lienee ennen ollut verenhimoisille itikoille. Entäs punkeille.

Huh huijaa.

Kiva kirja, josta tykkäsin, enkä voinut lopettaa lukemista. Kutitteli usein nauruhermojakin.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

Niina Junttila: Yksinäisyyden monet kasvot, Tammi Kustannus 2022

Yksinäisyys on kidutuskammio

Asiantuntija yksinäisyyden juurilla

Niina Junttila: Yksinäisyyden monet kasvot, Tammi Kustannus 2022

Niinpä se vain on, että yksinäisyys ”kopaisee” jokaista suomalaista ennemmin tai myöhemmin, eikä silkkihansikkailla vaan rajusti.

Korona-ajan runtelemat nuoret ovat päässeet usein kertomaan tuntojaan, eikä se ole mitään kermakuorrutettua mansikkakakkua. Päin vastoin, yksinäiseksi jäänyt ja kaveripiirin hylkimä usein on jo ajatuksissaan viimeisellä rannalla.

Joku on kokenut yksinäisyyden jo koululapsena. Kaverit ovat hylkineet hänet koulun nurkalla seisojaksi, mutta ei siinä vielä kaikki. Usein yksinäinen kokee jo alakoulussa henkistä ja fyysistä väkivaltaa ja saa ikuisia traumoja. Usein sanotaan, että raaka lapsuus tekee ihmisistä kirjailijoita. Näitä uravalintoja on useita Suomessakin. Ja lisäksi kansa haluaa lukea realistisia kuvauksia ongelmaperheistä.

Itse yritin lapsellisuuksissani alakouluaikoina lahjoa itselleni ystäviä karkkilaatikolla. Mutta kun pitkä sormi vei kaikki karkit, oli minun vuoro saada luuvitosta nenuliin.

Kirjan tekijä, kasvatuspsykologian tohtori, on ottanut mukaan aika paljon tuhansista ja tuhansista mielipiteistä joita yksinäiset ovat lähetelleet. Ongelma on nykyisinä aikoina laajentunut ja usein apu tulee liian myöhään.

…”Uskon kuitenkin, että että esimerkiksi psykoterapiaan käytetty raha tuottaa enemmän kuin kustantaa. Vaikka terapia voi auttaa psyykkisten ongelmien lisäksi yksinäisyyteen, ei sitä pidä sekoittaa ystävyyteen; terapeutti voi auttaa ihmistä pääsemään tasapainoon, jossa hän on kykenevä solmimaan ystävyyssuhteita”…

Pidin kirjasta. Kirjoittaja on julkaissut paljon alan kirjallisuutta ja tietää että jotkut asiat on otettava pieteetillä, eikä dominoivasti.

Sama se on ystävyyssuhteissa. Tilanteita ei pitäisi päästä eskaloitumaan, vaikka tuntuisi, että nyt sanon sille suorat sanat.

Tuloksena on yksi ystävä, tai useita, vähemmän. Kas kun yksinäisten markkinoita ei ole, on vain ystävien markkinat ja niitä ei jokaisen jöröjukan tielle osu.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

Heli Pruuki: Sydänten piispa Irja Askola, Tammi Kustannus 2022

Irja Askola on jokaiselle lähimmäinen

Lapsuuden salaisuuksista piispan vuosiin

Heli Pruuki: Sydänten piispa Irja Askola, Tammi Kustannus 2022

…”Emerituspiispa Kari Mäkinen toteaa, että Irjan saama palaute oli inhimillisesti kohtuutonta. Irjaan kohdistettiin sellaista vihapostia, että työnantajan velvollisuus olisi ollut suojella häntä. Se oli kohtuuttoman kuormittavaa”…

Askola, salaisuuksien tyttö jo kotioloista lähtien oli tottunut siihen, että äiti salasi kaiken, joka oli arveluttavaa. Niinpä se, että äiti oli ollut aiemmin parisuhteessa, selvisi vasta tytön ollessa jo varttunut. Muitakin salaisuuksia, jotka liittyivät esim. kansalaissotaan, varjeltiin kuolemanvakavasti.

Kun Kari Mäkinen valittiin arkkipiispaksi, hän koki työn Askolan kanssa luontevaksi. He katsoivat monia asioita kuin samasta perspektiivistä ja puhuivat samaa kieltä.

Tulihan Irjalle monia ongelmallisia tilanteita, kuten homoparien siunaaminen lähetystyöhön, samaa sukupuolta olevien parisuhteet, pakolaiskysymykset jne. Oli toisaalta suuri asia Askolalle, että arkkipiispa veti hänen kanssaan yhtä köyttä vaikeissakin asioissa.

Irja oli myös erittäin sosiaalinen ja hän osasi lähestyä erilaisia ihmisiä luontevasti. Olipa tosiaan taivahan lahja, että Helsinki sai piispakseen sydämellisen Askolan.

Kirjan tekemisen alkuvaiheissa Askola sairastui ns. vaikeaan koronaan. Niinpä kirjan annista on suuri osa ystävien ja työtovereiden muisteluita. Kirja sinänsä on hyvin lukijaystävällinen ja helposti lähestyttävä kuten myös Askola.

Kun Askola jäi eläkkeelle, hän mainitsi Helsingistä mm. seuraavaa: – Minusta oli ihanaa olla juuri Helsingin piispa. Se oli suuri etuoikeus. … Kun kuulen sanan Helsinki, minulle tulee hyvä olo.

Pidin kirjasta. Se oli ihmisläheisten henkilöiden selkeää puhetta jokaiselle lukijalle.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

Maria Jyrkäs/Mr. Lordi, Lordiary: Tammi Kustannus 2022

Lordi on Lordi eikä Loordi

Itsenäisen taiteilijan massiivinen päiväkirja

Maria Jyrkäs & Mr Lordi: Lordiary, Tammi Kustannus 2022

Kun Tomi Putaansuu oli nuorukainen, hän oli hyvin itsenäinen ja piti kiinni mieltymyksistään. Leirillä vietettiin kerrankin lipunnostoa, jossa kaikkien piti olla länä. Mutta Tomi-poika ei halunnut moisiin tapahtumiin osallistua. Uhkailtiin kieltää kaikilta leiriläisiltä uinti Tomin vuoksi, pistettiin kaikille kielto herkkuruuista, jne jne…

Mutta Tomipa pysyi teltassa. Lopulta hänet raahattiin lipunnostopaikalle telttapussina läpi risukkojen ja kannokkojen.

Putaansuun pojan perhe oli uskonnollisesti lestadiolaista haaraa. Mutta kotona annettiin Tomin olla itsenäinen ja harrastaa mieleisiään asioita. Kuvataide ja Lordin naamiot veivät hänet lopulta maailmanlaajuiseen maineeseen. Mies on iki-iloinen siitä, että elättää itsensä Lordina, eikä ole koskaan tarvinnut tehdä puisevaa palkkatyötä.

Lordin ”päiväkirjat” ovat reheviä ja henkivät ihmisen vapautta saada arvostusta omana itsenään. Mukana on myös maukkaita kuvasivuja.

Ei se elämä ollut helppoa Lordinakaan, kun kaikki yrittivät valaa miehen muottiin, mutta Tomi taas halusi itsenäisyyttä eniten, koska se oli hänen elämänsä tärkein pointti. Muuten hän olisi vain jäänyt kylähulluksi naamiomieheksi.

Kirja sisältää myös paljon anekdootteja mm. Kissin kaltaisista suuruuksista:

…”Jostain syystä keskustelumme siirtyi entiseen kitaristiin Vinnie Vincentiin. Hän oli tullut julkisuuteen monen vuoden tauon jälkeen ja hämmästyttänyt suuren osan faneista uudella ulkonäöllään. Hänestä oli tullut nainen. … – Minä uskon että se on hyvä juttu, sanoin. … Todennäköisesti hän on nyt paljon onnellisempi ja tyytyväisempi, kun voi olla sitä mitä on. …

Muut nyökyttelivät”…

Putaansuun seurassa viihdyin vaikka se vei minulta pari viikkoa. Mainio teos. Tsemppiä huippuitsenäiselle Tomille. Symppis hän on.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

Arto Teronen & Jouko Vuolle: Urheilun alkuja ja loppuja, Kirjapaja Kustannus 2022

Urheilijoiden elämäntarinat

Matti Keinosesta Kalevi Oikaraiseen

Arto Teronen & Jouko Vuolle: Urheilun alkuja ja loppuja, Kirjapaja Kustannus 2022

Matti ”mölli” Keinonen muistuu mieleen velikultana, joka kieputti venäläisiä loppumattomiin, kunnes antoi joukkuetoverille ratkaisevan syötön kulmasta.

Mutta menestyksellä on näissä kirjoissa tapana päätyä hautakiven ääreen ja muisteloihin:

…”Jussin mukaan isälle piti sen kymmenen kertaa kertoa, että Lukko voitti taas. Mölli osasi kuitenkin aina huumorilla ihmetellä: – Miten ne mahtoivat ilman minua pärjätä.”…

Kalevi Oikkaraisen ihmetemppu hiihdon kuninkuusmatkalla MM- kisoissa jäi jokaisen suomalaisen mieleen. Paavo Noponen muisti ylistää Kuusamon metsien miestä jopa hengästymiseen asti. Itse Kalevikin kyllästyi moisiin vuolaisiin kehuihin.

Moottorisahapalkinnot kansallisissa kisoissa vaihtuivat MM- kirojen podiumin keskipaikalla tömäkämpiin palkintoihin.

Mutta Noposelle taisi tulla vähitellen fudut moisen yliampumisen takia.

Kun keihäslegenda Jorma Kinnuselta kysyttiin, että onko mennyt yhtään päivää ilman keihäänheittoa, Jorma tuumi, että kun hän oli kokoamassa elementtitaloja Saudi-Arabiassa, niin sielläkin piti viskata keppiä hiekka-alustalta.

Tykkäsin kirjan annista. Jos urheilija, josta kerrotaan, on vähemmn kuuluisa, niin tarinat ovat eloisia ja lukemaan koukuttavia!

Kirjan tekijät ovat julkaisseet tekstejän Ylen kautta ja ovat innostuneet tekemään teoksen myös taiteilijoiden elämäntarinoista.

Joskus on kuningas alkoholi astunut urheilijahuipun elämään, kuten rallihirmu Hannu Mikkolalla. Joskus muut huolet, kuten terveyskrempat ovat ottaeet niskalenkin urheilijasta. Näistä kaikista punoutuu ystävien ja suvun kertomana mielenkiintoista luettavaa. Toki kirjalliset lähteetkin on kaivettu esille.

Hyvä ja luettava kirja.

Excellent

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

 

 

 

 

DR Julie Smith: Miksei kukaan ole kertonut minulle tätä aiemmin, WSOY Kustannus 2022

Kultahippuja julkkispsykologilta

Ihmisen on sallittava itselleen vaikeitakin tunteita

Dr Julie Smith: Miksei kukaan ole kertonut minulle tätä aiemmin? WSOY Kustannus 2022

Telkusta tuttu pykologi neuvoo mm. niitä, jotka ovat joutuneet jättämään elämänkumppaninsa. Totuttautumisen aika esim. läheisen kuolemaan tai pitkäaikaishoitoon on tärkeä. Mielessä velloo monenmoisia tunnetiloja. Toki tämäkin on yksilöllistä. Joku kulkee polkunsa vaikeimman kautta ja menettää ihmissuhteensa. Toinen käyttää järkeä myös tunneaallokossa.

Pahimpia tilanteita ovat ne, jossa sukulaiset tai ystävät etsivät patenttiratkaisua tilanteeseen esim. dominoimalla uskonasioilla yrittäessään autta, niinkuin tilanne olisi Jumalan rangaistus.

On pysteltävä rauhallisena. Liikunta on hyvä, sosiaaliset suhteet, luonto, musiikki, kirjoitttaminen, lukeminen, taiteen tekeminen. Ihmisen on kasvettava uuteen vaiheeseensa, itkettävä itkut, kipuiltava, mutta samalla kasvatettava turvallista säiettä uuteen. Psyykestä ja fyysisestä kunnosta on pidettävä huolta. Läheistä ei tarvitse jättää. Muistot ovat sitä varten. Matkan on annettava johtaa rauhallisesti uuteen elämänvaiheeseen.

Yllätyin. Huomasin, että omat kokemuseni rimmaavat tämän viisaan psyklogin ohjeisiin ja siteerauksiin.

Kirjan tekijä tarjoaa apua myös mielialan vaihteluihin, motivaatioon oman elämän suhteen, tunteiden hallintaan, itseluottamukseen, pelkoon ja ahdistukseen, stressiin, elämän merkityksen löytymiseen, jne…

Erittäin tärkeä kirja ja plussana sekin että teoksesta ei ole tehty ”tehtäväkirjaa” malliin, merkkaa ilon hetket ja surut muistiin ja valkkaa ilon aiheista sopivat itsellesi.

Kiitän henkilökohtaisesti kirjan tekijää oivasta lähestymistavasta erinäisiin elämän ongelmakenttiin. Ymmärtämättömistä ihmissuhteista olisi pyrittävä eroon ja kasvettava jos mahdollista rauhallisesti stabiiliin tilanteeseen.


Jouko Varonen

SARV:n jäsen

Annina Holmberg: Riivattu ja siunattu, Kalle Holmbergin elämä ja teot, Siltala Kustannus 2022

Raudanluja ammattilainen ja värikäs ihminen

Kalle Holmberg oli monessa mukana

Annina Holmberg: Riivattu ja siunattu, Kalle Holmbergin elämä ja teot, Siltala Kustannus 2022

Kalle Holmberg ( 1939 – 2016) oli värikäs persoona. Hän opiskeli teatterikorkeakoulussa, toimi Ylioppilasteatterin johtajana, Helsingin Kaupunginteatterin ohjaajana, Suomen teatterikoulun rehtorina, Turun kaupunginteatterin ohjaajana, KOM -teatterin johtajana, jne…

Vierailuja tuli tehtyä ohjaajana Savonlinnan Oopperajuhlilla, Suomen kansallisoopperassa, Kansallisteatterissa, Pyynikin kesäteatterissa, Tampereen Työväen teatterissa, Tukholman kaupunginteatterissa, Ruotsin kuninkaallisessa oopperassa, Norjan kansallisteatterissa, Budapestissa, jne…

Tytär Annina Holmberg on ansioitunut kirjailija ja elämänkerturi, ym… Hän kirjoitti äidistään kiittävää palautetta saaneen elämänkertakirjan, on myös esiintynyt monissa kirjallisuuteen liittyvissä tehtävissä, mm. lasten- ja nuortenkirjailijana.

Tämä elämänkertakirja on suoraansanoen luettava. Niinpä nytkin ovat taidekriitikolla menossa jo aamun tunnit. Kirjailija limittää tekstiinsä kulttuurivaikuttajia ja Kalle Hombergin aikalaisia, eikä pelkää julkaista anekdoottejakaan, joita kohuohjaajan elämässä riittää.

Holmberg kuoli leukemiaan Terhokodissa ja hänen ikimuistoiset ohjauksensa muistetaan suomalaisen teatteritaiteen historiassa.

Annina Holmbergin kirjaa täytyy siteerata ilman muuta:

– Kalle oli henkinen ihminen, jopa niin, että tulee usein uniin.´Me väännetään niissä Shakespearea ja hän kutsuu minua Marokon kauhuksi. Kun Kallesta puhutaan näyttelijöiden keskuudessa, niin hän on aina ykkönen. Niin se vaan on. ( Pauli Poranen )

Pidin kirjasta, joka on toki kirjoitettu tietyllä pieteetillä, mutta riittävän raisusti ja vivahteikkaasti. Tyttären kirja isästään on Holmbergin arvoinen monumentti.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

 

 

Waltteri Torikka & Jarkko Ahola: Valovoimaiset, Vol.2, Valitut Palat Kustannus 2022

Sen tuntee kun hyvä laulu tulee

Parivaljakko huipulta

Valovoimaiset, Waltteri Torikka & Jarkko Ahola: Vol. 2, Valitut Palat Kustannus 2022

Waltteri Torikka on menestynyt musiikin tekijöiden mittelöissä. Lappeenrannan Laulukilpailun voitto nosti hänet musiikin ystävien tietoisuuteen. Kun tuli voitto, alkoi myös konserttilavojen valloittaminen. Genrettömyys on ajan sana. Muusikolle on hyväksi, jos hän voi vaihtaa genreä ihan tosta noin, imagon siitä kärsimättä.

Torikka on myös lauluntekijä ja menestystä on tullut silläkin saralla. Torikka on sitä mieltä, että hyvän laulun pitää saada kuuntelijan iho kananlihalle. Suunnitelmissa on tehdä vielä enemmän omia lauluja. Eihän jokainen laulu onnistu, mutta laulua tehdessa aistii onko tulossa helmi.

Jarkko Ahola taas tuumii laulun tekemisestä, että sanoituksia ja sävellyksiä pitää tehdä paljon. Yksi miljoonasta laulusta voi vain olla täydellinen jack pot.

Torikka taas tuumii uransa monimuotoisuudesta, että joskus kun genre vaihtuu viihdepuolelle, pitää taas konserttilavalla laittaa ensin tehdasasetukset kohdilleen ja unohtaa viihteen vaatimat sävyt.

Jarkko Ahola tekee laulut tunnepohjalta ja tapailee sävelkulut ensin kitaralla, laulellen vain diibadaabaa. Laulun pitää vedota kuuntelijan tunteisiin.

Tässä koosteessa on otettu mukaan myös wanhoja tuttuja klassikoita menneiltä vuosilta, mutta uusina sovituksina: Silta yli synkän virran, Lili Marleen, Myrskyn jälkeen, Rakovalkealla, Ó sole mio, Laulu kuolleesta rakastetusta, Elämän nälkä, Ontuva Eriksson, Nature boy, Maailma on kaunis, Vain kotka lentää aurinkoon, Lilja, ruusu ja kirsikkapuu, jne…

Äänitteeseen pitää tutustua uudelleen ja uudelleen, että pääsee oikealle aaltopituudelle. Lopulta kokonaisuus aukenee.

Excellent++

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

Waltteri Torikka & Jarkko Ahola: Joulun valoa, Valitut Palat Kustannus 2022

Ansinoituneet tähdet esillä

Joulumusiikkikin uudistuu

Waltteri Torikka & Jarkko Ahola: Joulun valoa, Valitut Palat Kustannus 2022

Niinsanottu wanha kansa, odottaa joka joulu samoja ”hyviä” nyansseja ja tutun turvallisia tulkintoja. Sulo Saarits oli oman äitini ja isäni suosikki ja tuli radion välityksellä tutuksi kaikille suomalaisille.

Nykynuoriso tykkää hevipainotteista joululauluissakin ja semmoistahan Jarkko Ahola kolmen oktaavin äänialoineen tarjoaa kuulijoille.

Jarkko Ahola aloitti esiintymisen jo nuorena lapsena, ja aina vieraat halusivat kuulla hänen kaunista ääntään. Kyllä wanhan kriitikon on laitettava välillä Jussi Björlingin O Helga Natt syrjään ja tunnustettava että nuorten musiikissa on vivahderikkautta ja nyansseja, jotka eittämättä ovat nykyaikaa. Ahola on tyyliltään melodinen ja äänialaltaan ja painotuksiltaan hevirokkari.

Aholan tie johti, kuten monilla muillakin, erilaisiin nuorukaisten yhtyeisiin, mutta puurtaminen on jo palkittu. Aholan joululaulutkin ovat myyneet platinaa ja tuplaplatinaa.

Waltteri Torikka on pitkän linjan oopperalaulaja-baritoni ja valmistui mm. Sibelius-Akatemiasta. Hänen äänialansa sopii hyvin rauhallisiin joululauluihin ja miehen ura on hurjassa nousukiidossa. Tulossa on esim. ensi kesänä Papagenon rooli Savonlinnan oopperajuhlilla. Ansioihin kuuluu mm. Lappeenrannan laulukilpailujen voitto.

Tykkäsin, jos mahdollista enemmänkin Torikan tyylistä, koska minullakin ovat mielessä nuo iki-ihanat ja rauhalliset tulkinnat joita levyillään esittävät esim. Eino Grön, Vesa-Matti Loiri ja Kari Tapio.

Levyt ovat taattua kamaa. Sen takaavat laulajien mestykset aiemmilla äänitteillään, koulutus ja vankkumaton kansansuosio. Annetaan iäkkäämpien nauttia kynttilän heijastuksista kultaisen joulupallon kyljessä, Mauno Kuusiston siivittämänä. Nuoret ja nuorenmieliset tarvitsevat vaikkapa hevi-mausteita tai ooppera-aineksia joulumusiikkiinsa.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

 

 

 

Joonas Konstig: Sotaan syyllinen, WSOY Kustannus 2022

Hätää kärsimässä

Idän painostuksen hirveys

Joonas Konstig: Sotaan syyllinen, WSOY 2022

Konstig on päätalopalkintonsa ansainnut. Hän osaa kertoa Suomen vaikeista ajoista ja vuoden 1945  ahdistuksista viihteellisesti, mutta myös kuorruttamalla kauheudet trilleriksi.

Ja taustalla on koko ajan Hugo Salon ja hänen naisystävänsä Lahjan rakkaustarina. Loppuidylliäkään ei puutu vaikka Hugo saa vaikean tehtävän hakea natsipomo venäläisestä pahamaineisesta vankilasta todistamaan Suomen sodanjohtoa vastaan. Venäjän tarkoituksena oli saada Ryti vankilaan ja kukaties nujertaa Suomi vielä kokonaan.

Mannerheimillekin aika oli raskas. Kylmä rinki puristeli  ulkomailla ja mies tunsi itsensä vanhaksi kehäraakiksi. Onneksi sentään elämään mahtui myös romanttisia onnen hetkiä:

…”Kreivitär hymyili. – Liityn mielelläni tämän asian taakse minäkin. Nej men, meidän pitää juoda malja terveydellenne. Sophie tilasi heille shampanjaa. Viehättävän daamin seura oli tervetullutta – Luoja ties miten vähän Mannerheim oli sellaisesta saanut nauttia viime vuosina”…

Pidin kirjailijan tyylistä rakennella teoksestaan samalla viihdyttävä, mutta myös raskaan ajan yksityiskohtaista kurimusta välittävä.

Myös Hugon raskaana  oleva tyttöystävä saa osansa venäläisten kiristystoimista sillä aikaa, kun Hugo on toimittamassa vaikeaa tehtäväänsä.

Kun luin kirjaa, mieleeni kyllä tulivat nykyiset kauheudet Ukrainan rintamalla, jossa Venäjä ei kaihda siviilien murhaamista tai muita, myös lapsiin kohdistuvia iljetyksiä.

Hyvä kirja, jossa yhdistyy myös tarinankerronnan taito ja sodnjälkeisten aikojen pirullinen vaino suomalaista sodanjohtoa kohtaan. Loppuidyllistä pidin.

Excellent

Jouko Varonen

SARV:n jäsen