Mats & Susan Billmark: Elä täysillä nyt tai ei koskaan, WSOY Kustannus

Elämä on suhteellinen asia

Selkeitä vinkkejä ja elämänviisauksia

Mats & Susan Billmark: Elä täysillä nyt tai ei koskaan, WSOY Kustannus 2022

No siinähän se on sanottu:

– Huomisen kukat kätkeytyvät siemeniin, jotka kylvetään tänään.

– Miten pitäisi kohdata esimies, joka purkaa omat tunteensa toisiin.

– Hyväksy ja anna anteeksi.

– Nukkuminen on aliarvostettu toiminto.

– Arvosta omaa seuraasi.

Tämä kirjahan on täynnä timantteja. Olen aina ollut sitä mieltä, että itselleen pitää olla hyvä kaveri. Sittenpä voi jaella ymmärtämystä ja tukea myös toisille. Jos on itselleen epärehellinen, niin se on pahinta mitä voi ajatella. Peli on niinsanotusti game over.

Kirjassa on sekin hyvä puoli, että se on osittain hyvinkin selkolukuinen ja siitä löytää antia kiireisempikin lukija.

Kuulemma kirjoittajien edellinen teos, jossa he myös tilittivät arkailematta oman elämänsä kipupisteitä, koukutti lukijoita ympäri maailmaa.

Tässä kirjassa on myös lyhyitä elämäntarinoita, joista voi saada vaikka vertaistukea. Oma elämäntaitoni nousi uudelle levelille, kun minusta tuli omaishoitaja. Huumorille ja läheisyyden lämmölle alkoi olla sijaa ja jokapäiväisissä päivätansseissamme, olohuoneessa, oli mukana jotakin todella hoitavaa.

Kun olin kesätöissä, hoiturien lomittajana b-sairaalassa, nostimme grammarin pöydälle ja inspiroimme myös päivätanssit. Jopa oli hoituripojille hakijoita ja potilailla hymy korvissa.

Enpä ole noin kivaa kirjaa lukenut aikoihin. Se motivoi tutkimaan omaa elämäntapaa ja ohjailee pieteetillä parentelemaan niitä haitallisia maneereita, joita on omaksunut.

Nappaan arvelematta excellent ++ tästä teoksesta ja sen lähestymistavoista.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

 

 

Jussi Eskola: Avauskokoonpano, Unelmana A-maajoukkue, Tammi Kustannus

Kivoja ja motivoivia jalistarinoita

Kirja nuorison mieleen

Jussi Eskola: Avauskokoonpano, Unelmana A-maajoukkue, Tammi Kustannus 2022

Niinpä ne sanovat, että nuorilla pitäisi olla useita mahdollisuuksia valittavana, myös urheilun suhteen. Muuten touhu menee yksipuoliseksi jo liian nuorena.Toisaalta jaliksessakin on nuoria aina ö-junioreista lähtien ja kentän laidalla käydään roskia sanasotaa, jos oma poika saa liian vähän peliaikaa.

Raakaa on touhu joka lajissa, eikä ollenkaan nuorille sopivaa.

No, tämä kirja esittelee niiden nuorten tarinoita, joista tuli sinnikkyydellä ja vahvoilla unelmilla ihan huippuosaajia jalkapallon vaikeassa lajissa. Kirjoittajalla on ollut tilaisuus tutustua nuoriin pelaajiin nuoresta asti ja tehdä haastatteluja myös silloin, kun he ovat kansainvälisiä tähtiä.

Moni nuori on sitten jossakin vaiheessa todennut, että tämä ei ole minun lajini. Niitäkin tilanteita mainiossa kirjassa esitellään.

…”Kun pääsin yläasteen aikana mukaan piirijoukkueeseen, jalkapallo alkoi saada suuremman ja suuremman roolin elämässäni…aloin huomata, että minusta oltiin kiinnostuneita”…

Kirjahan on nuorille motivoiva kultakimpale. Se antaa vertaistukea ja ohjeita tulevan varalle. Niinhän se lienee lajissa kuin lajissa, että kun paljon seulotaan vain timantit jäävät viimeiseen lävikköön. Polun varrella on 90% porukasta, jotka yrittivät kaikkensa mutta se ei riittänyt.

No, luin kirjaa useana iltana ja ja huomasin, että se on monessa suhteessa ainutlaatuinen. Ansiokasta kuvamateriaaliakin on tähtien nuoruusvuosilta lähtien.

Kiitosta kiitosta kirjasta. Mielestäni sen käsittelytapa ei ole subjektiivinen, mitä tulee lajin valo- ja varjopuoliin. Se on huisin tärkeää.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

Juha Hänninen: Auta minut kuolemaan, Armollinen, rikollinen eutanasia, Tammi Kustannus 2022

Eutanasian mahdollisuudet

Joskus on hyvä nukkua pois

Juha Hänninen: Auta minut kuolemaan, Armollinen, rikollinen eutanasia, Tammi Kustannus 2022

…”Yhteistä meillä kaikilla on kuitenkin varmuudella toivomus, että kärsimyksen, vääjäämättä edessä olevan kuoleman hetkillä, pitäisi olla mahdollisimman pientä.” …

( Stefan Wallin)

Paljon on puhuttu avustetusta kuolemasta ja eutanasiasta. Suomessa ei kuitenkaan ole vielä lakia, joka sallisi auttaa potilasta lääketieteen keinoilla kuoleman rajan yli.

Olisi varmaan paljon tuskaisia potilaita tai omaishoitoon kyllästyneitä sukulaisia, jotka äänestäisivät lain puolesta, jos semmoinen kansanäänestys tehtäisiin.

Toisaalta laki antaisi esim. suvulle vallan määräillä vanhuksien kohtaloista. Niinpä ökyrikas punaposkinen mummu. joka vain jaksaa jaksaa jaksaa, voitaisiin pistää kristallivirralle ihan tyhjätaskusukulaisten rahallisen edun nimissä.

 Niin tai näin, olisin itse vaikealla hetkellä valmis valitsemaan ne pari unilääketippaa jotka armahtaisivat tuskista.

Lääkärinvalakin on vielä entisellään. Jotkut keskustelevat mahdollisuudesta, että robotti laittaisi kuolemanlääkityksen päälle”. Potilas painaisi vain nappia, joka aloittaisi taivaan portille johtavan armahtavan prosessin.

Tämä kirja spekuloi monella tapaa, eutanasian mahdollisuutta, mutta useimmiten päädytään jyrkkään lainsäädäntöön, tai lääkärien tarkkoihin eettisiin ja moraalisiin rajoitteisiin. On kuitenkin esim. Sveitsissä klinikoita, jotka tarjoavat avustetun itsemurhan 10 000 euron hintaan. Siis rahoiksikin lyödään tällä mahdollisuudella.

Kirjan monipuolinen spekulaatio on tietysti nykyihmisiä kiinnostavaa luettavaa. Olen jopa kuullut, että tuskien hetkellä lääkärit ovat Suomessakin turvautuneet unilääkkeen antamiseen potilaalle. Se sentään lienee jollakin tapaa luvallista.

Hyvä kirja tärkeästä aiheesta.

Elellään nyt kuitenkin päivä kerrallaan, vaikka haasteet ns. suurien ikäluokkien kotihoidollekin ovat melkoiset. Jotkut sairaalat ovat jopa ottaneet sloganikseen: Mummot lumeen yöpaitasillaan”  (Etelä-Saimaa). Kas kun resurssit suurten ikäluokkien hoitoon ovat auttamattomasti tukossa sosiaalitoimen ja vanhustenhoidonkin suhteen.

Jos terve puoliso hoitaa sairasta kumppaniaan, hänen kimppuunsa käydään kuin se entinen kettu jänispaistin mahdollisuuteen. Tätäkään onnea ei vanhuksille suotaisi.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

 

 

 

Kai Kortelainen & Jippu: Kun perhonen lakkaa hengittämästä, WSOY Kustannus 2022

Rajatilatapaus” vai hiomaton timantti

Jipulle sitä on tapahtunut kaikenlaista

Kai Kortelainen&Jippu: Jippu, Kun perhonen lakkaa hengittämästä, WSOY 2022

Heitä on keskuudessamme. Niitä jotka ehtivät jo nuorella iällään kokea enemmän kuin tusinan särmäistä elämäntarinaa. Jippu on arvostettujen taiteilijoiden lapsi ja huomasi piankin, että pliisujen lastenlaulujen kuuntelu on joutavaa. Piti luoda omia sävelkulkuja ja sanoituksia. Niistä hän koki onnenhetkiä. Ne olivat hänen ominta itseään.

Kirjahan on todella särmäinen eikä päästä lukijaa helpolla. Siinähän se tyttö elelee elämäänsä jota ohjailevat levottomat kokemukset ja – geenit. Kotielämästäkin hänellä on vaikeita muistoja, siis siltä ajalta kun hän oli lapsi. Lienee Jippu kuitenkin ollut ehta sopeutumaton Jippu jo syntyessään. Vauvan silmissä oli kuulemma ollut jo semmoinen maailmoitasyleilevä palo.

Mutta sanovat, että niistä, joilla on vaikeat elämänvaiheet, tulee usein kovia taiteilijoita, kirjailijoita, runoilijoita, esiintyjiä, jne…

Kas kun kansa huomaa esiintyjästä heti aitouden ja Jippu on antanut esityksissään aina ominta itseään. Hoitoonhan ne semmoiset persoonat helposti laitetaan, pois ”kuin myös” – ihmisten parista, joilla ei ole keskustelussakaan muuta annettavaa kuin fraaseja ja itsestäänselvyyksiä.

…”Saavuttuani osastolle olin loukkaantunut Mervi Mattilan verratessa tilaani Ihmemaan Liisaan. Minun oli vaikea ymmärtää, miksi lääkäri oletti minun olevan sekaisin, mutta Ihmemaa oli kuulostanut korviini hyvältä”…

Vahvaa kerrontaa syvästi tuntevasta ihmisestä. Jippu on ollut niitä taiteilijoita jotka tuntevat ”liian syvästi” ja sortuvat sitten myös käyttelemään jotain loiventavaa oman mielenmaiseman pirstaloituessa.

Pidin kirjasta. Eipä ole tavanomaisen elämänkerran maneereita paljonkaan. Sen verran on itsellänikin kokemusta elämän kääntöpuolesta, että allekirjoitan tämän rehellisen kirjan tarjoaman annin ihan empiirisellä kokemuksella

Tsemppiä Jippu.

Sielun vammat seuraavat mukana.

Koita selviytyä. Jos pääset niistä eroon, kukaan ei pysty enää sinua haavoittamaan. Sinusta tulee supervahva. Niin siinä minulle kävi.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

Mikael Viima: Verijälki, WSOY 2022

Rikostutkija Aarni Susi seikkailee

Uusi efektiivinen dekkarisarja alkaa

Mikael Viima: Verijälki, WSOY 2022

…”Näyttävimmissä Suomen pankkiryöstöissä aseissa ei ollut edes panoksia. Ei tosirosvo itselleen tappotumiota tahdo. Se tahtoo rahaa, jolla ostaa pojalle jouluksi V-Buckseja Fortnitteen. Suunnitelmallisen ammattirikollisen ja impulsiivisen taparikollisen välillä on tämä iso, ilmeinen ero, joka Korhosen ja Kärkkäisen suhteen on minun näkemäni perusteella enemmän kuin selvä”…

Sarjarikollisten profiloinnista väitellyt psykologian tohtori, Mikael Viima, on perehtynyt Suomen julmimpaan rikollisuudenlajiin. Niinpä luulisin, että uudessa dekkarisarjassa, joka hyödyntää tositapauksia neljänkymmenen vuoden ajalta ( tosin kuvitteellisella tavalla) varmaan riittää efektiivisiä aineksia joka lähtöön.

Viima on tohtorismies, niinkuin tuli kerrottua, joten hänen on syytä välttää kerronnassaan näitä maneereita. Ja kyllä hän taitaa myös jutun rakentelun rikosviihteeksi ihan mallikkaasti.

Tämä dekkari piti otteessaan ihan kivasti aamutunneille asti. Joskus kyllä huomasin, että lukeminen meni vähän automaattiseksi toiminnaksi unenhorteessa ja piti palata pari sivua taaksepäin.

Romaani on osaltaan semmoista antisankarivirittelyä, kun itse rikostutkija joutuu tilanteeseen, jossa vintti pimenee ja huomaa herätessään, että kynsien alla on verta. Ruumiskin pötköttelee lähistöllä. Mutta kaikki on suhteellista. Kieroihin rikollisiin joutuu Susi tutustumaan ja henkikulta on usein mutkan liipasimen painalluksen päässä.

Rikoskirjan ainekset ovat hyvin koossa, riittää rikollisia ja kohtalokkaita naisenpuolia. Viima on alan asiantuntija, joten aineistosta ei ole pulaa jatkossakaan. Ja hänhän on perehtynyt juuri niihin tosielämän pahimpiin iljetyksiin fiktioidensa pohjalla. Mutta niinhän se sanoi Timo K. Mukka -ressukkakin aikanaan kriitikoista, että eipä teillä ole siipiä. 

Kiitosta vain kivasta dekkarikirjasta.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

Helena Merriman: Pako Berliinin ali, WSOY Kustannus

Vaikuttava kuvaus Berliinin muurin alituksesta

Järkyttäviä kokemuksia ja ihmiskohtaloita

Helena Merriman: Pako Berliinin ali, WSOY 2022

Sodan loppuvaiheessa venäläisten joukot rynnivät Saksaan. Suuret määrät ihmisiä jyrättiin panssareiden alle, jopa huviteltiin moisella urotyöllä. No, voittaja saa tehdä mitä hyvänsä, pahoinpidellä, raiskata, silpoa, tappaa.

BBC:n palkittu juontaja Merriman on tehnyt tutkimustyötä hivenen varjoon jääneestä tapahtumasta, johon liittyi tunnelin kaivaminen Berliinin muurin ali.

…”Se on pieni, vain metri kertaa metri, vaivoin tarpeeksi suuri ryömiä läpi, joten ainoa tapa sen sisällä on maata selällään jalat kohti Itä-Berliiniä, työntää isoa lapiota jaloillaan eteenpäin, kaapaista siihen maata ja heittää se taakseen pieneen puukärryyn”…

Jalkapallokentä pituisen tunnelin kaivaminen viiden henkilön voimin on epäinhimillistä puuhaa. Kirjailija liittää kerrontaan harvinaisen tarkkaa detaljitietoa ja dokumenttiaineistoa.

Muuria on toki yritetty ohittaa monilla muillakin keinoilla. Eräs näistä oli kolmentoista metrin korkuinen kuumailmapallo joka kuitenkin nosti lentäjän 2000 metrin jäiseen korkeuteen ja seurasi maahansyöksy. No sen voi arvata miten siinä kävi yrittäjälle.

Tämmöinen kirja kyllä koukuttaa lukijaa ja tummasta yleissävystään huolimatta avaa lähihistoriaa lukijalle. Itse otin kirjan esille aina arkitöiden lomassa ja kyllähän siinä taisi kulahtaa muutama öinenkin tunti.

No usein efektiivisyys viehättää miesväkeä enemmän kuin romanttiset lukuromaanit. Tulihan ne aikanaan tutkittua Anne Fankin päiväkirjatkin ja monet holokaustiin liittyvät dokumenttiopukset.

Eihän sitä sovi ummistää silmiään menneisyydelle. Ne ajat kulkevat mukanamme, tahdoimme tai emme. Niinpä lukijan on pidettävä tunteensa kurissa, kun näitä lukee. Päähän siinä menee sekaisin, jos Raamattuakin tutkii liian tarkasti.

Hyvä kirja, ja liittyy tummaan genreensä oivallisesti. Kohderyhmää löytyy.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

Petteri Järvinen: Digiajan tietosuoja, Tammi Kustannus 2022

Petteri Järvinen on guru

Yleistajuista tietoturvaoppia

Petteri Järvinen: Digiajan tietosuoja, Turvaa henkilötietosi, Torju identiteettivarkaudet, Suojaudu urkinnalta, Tammi Kustannus 2022

Niinhän se on nykyisinä aikoina, että yrittäjiä riittää jokaisen pankkitilille. Joku tekaisee samantapaiset sivut kuin pankissa ja kyselee salasanoja ja muita tärkeitä tietoja.

Itse asiassa jokaisen tulisi tietää, ettei sosiaaliturvatunnustaan tarvitse antaa läheskään kaikille pyytäjille. Jos sattuu käyttämään vaikka psyykenlääkenappeja, niin jopa on tarjolla uteliaita kyselijöitä ihan sukulaispiirissä. Hoitsutkin latovat tärkeitä tietoja ihan terveyskeskuksen aulassa kaikkien kuullen.

Mutta asiaan. Järvinen on tehnyt hyvän ja kansantajuisen kirjan, etenkin kun hänellä olisi varaa pyyhkäistä 500 – sivuinen tietokirja suoraan norsunluutornista.

Kirjan sisältöön mennäkseni, niin siellä kyllä käsitellään monia erittäin tärkeitä asioita. Joskus kun ”mattimeikäläinen” ei tiedä mitä ei saisi kertoa kyselijöille ja mihin kenenkin oikeudet loppuvat kysellä tietoja.

Että mitä piti sanomani. Kirja kannattaa pitä huolella käsikirjastossa, sillä vastaavia tietoja saa etsiä Googleltakin kuin niiden kuuluisien kissojen ja koirien kanssa.

Tilanne on semmoinen, että juuri suuret ikäluokat tarvitsevat tietoa näissä asioissa. Kymppitonnit kun vaihtavat nykyisin omistajaa päivittäin jossakin päin, kun ovelat hakkerit virittävät ansojaan.

Erittäin tärkeä kirja.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

Pirjo Saarnia: Tasapainoita verensokeria ja laihdu, WSOY 2022

Teos terveyden perusteista

Marjoilla on paljon terveysvaikutuksia

Pirjo Saarnia: Tasapainoita verensokeria ja laihdu, VS-dieetti, WSOY 2022

Olenhan minä aina tiennyt, että marjoja kannattaa syödä reilusti, mutta sitä en, että niillä on terveysvaiktuksia lähes jokaiseen tautiin. Niinpä syöpäsairaillekin Saarnia vihjaisee, että marjoilla on tapana vaikuttaa etäispesäkkeisiin. Ja tietysti myös diabetes2:een on oiva apu marjoista, kun niihin vain ei ole sekoitettu sokeria.

Saarnia on ravitsemusterapeutti ja terveystieteiden maisteri, kehittänyt mm. kansainvälisen VS – dieettiohjauksen, jolla on patentti ja rekisterihallitusen suojaus.

Totuus lienee, että diabeteksen haittatekijä on usein ylipaino, jos siihen liittyy vielä kaljan lipitys päivittäin. Suurin osa suomalaisista kärsinee tästä oireyhtymästä, joskin naisväellä kaljat vaihtuvat usein konvehtien ja makeiden leivosten ahmimiseen. Jos normaalipaino alkaa olla 30 – 40 kilon päässä niin on syytä huoleen. Liikuntaa pitää harrastaa vaikka vähän päivittäin. Ja mitä enemmän, sen parempi.

Mutta tähän kirjaan mennäkseni. Kirjan ohjeet ovat kovan tason asiantuntijan työtä ja niitä sopii vilkuilla ja ottaa opikseen. Itseeni teki vaikutuksen mm. seikkaperäinen marjaohjaus. Saarnia puuttuu  lukuisien dieettien, joskus turhienkin, maailmaan, sekaviin ravintotieto-ohjeisiin, laihdutettujen kilojen palaamiseen takaisin, kokemuksiinsa ravitsemusterapeuttina, jne…

Livauttaa Saarnia tietysti tavan mukaan myös asiakkaittensa kertomuksia omasta kurimuksestaan tai onnistuneesta hoidosta. Niinpä Sanna, 40v, toteaa kuuluvansa siihen naisryhmään, jolla on taipumuksia pyöristymiseen vaikka vähäisestä määrästä pastaa, leipää, perunaa, tai sokeripitoista joista tulee heti lisäpanoa tai turvotusta.

Itse kuulun ihannepainoisiin, mutta se vaati vähän sisukuutta. Kahdessa ja puolessa vuodessa pudotin painoni 104 kilosta 73: een. Niinpä Ilta Sanomatkin kiinnostui kymmenisen vuotta sitten ohjeistani ja julkaisi lööppijutun kuvien kera. Nyt paino on ollut 72 – 74 kg jo yli kymmenen vuoden ajan. Ja ihmeekseni painonhallinta on helppoa. Kunhan merkitsin illoin ja aamuin painoni ylös ja pidin sisukkaasti kiinni siitä, että painokäyrä oli laskeva.

Sitä samaa kikkaa käytti presidentti Kekkonen. Jos paino muuttui vaikka 100 grammaa väärään suuntaan niin UKK tokaisi keittiöhenkilökunnalleen sormi pystyssä, että huomioikaa tämä seuraavan päivän menússa. Hyvin toimi pressalla ja minulla.

Mutta vielä tähän oivaan teokseen.

Tällaista tietoa tarvitaan nykyaikana. Moni syö (juo) suruunsa ja ahdistukseensa ja painonhallinta on hakusessa. Eiköhän se perusta ole marjoissa, kasviksissa, kanaruuissa ja vähän harvemmin liharuuissa ja sokeripitoisten välttämisessä. Siihen kun lisää kuntolenkin joka päivä, ja tuttujen lenkkeilijöiden kanssa turisemisen iloisissa merkeissä, niin johan tulee psyykekin hoidettua.

Excellent ++ pitää Pirjolle paukauttaa tästä seikkaperäisestä teoksesta.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

 

Risto Hauvonen: Kekkosen ja Sorsan kriisivuosikymmen, Lector Kustannus 2022

70-luku viistää nykyisiä idänsuhteita

Kekkonen ja Sorsa Suomen peräsimessä

Risto Hauvonen: Kekkosen ja Sorsan kriisivuosikymmen, 1970- luku tutkimusten ja aikalaisten silmin, Lector Kustannus 2022

Leonid se lopsautteli Urholle kosteita poskisuudelmia, mutta kun puheeksi tuli EEC:hen liittyminen, niin jo vilahti punainen vaate Bretzhnevin silmissä. Tilanne oli paljolti samanmoinen kuin nykyisten Nato-haahuilujen aikaan. Neuvostoliitto oli aina pelännyt kaikkea lännen ja Suomen lähentymistä.

Kirja on oivallinen historiikki 1970 – luvun ajoista ja Suomen suhteista itänaapurin kanssa. Ajattelin, että eipä kai se Venäjä suurta äläkkää nostaisi, jos Suomi alkaisi kirjoitella nimiä Nato-papereihin. Samanlaisia kylmiä sotia ja voimannäyttöjä on riittänyt niin Venäjän kuin Neuvostoliiton aikoina.

No Urkki otti aseeksi supliikin, vodkan ja henkilökohtaiset suhteet Neuvostoliiton johtoon. Kivoja kauppapapereita kirjoiteltiin idän karhun kanssa, joskus ihan pienessä sievässä, etten sanoisi.

Asiassa on totta toinen puoli. Henkilökohtaiset suhteet valtioiden johtoon ovat aina olleet tärkeimmät idän pojille. Niin se vain on.

Olihan se niin, että Venäjä ohjaili myös Suomen vaalituloksia aika kovalla kädellä. Piti saada sopivat miehet Suomen piikkipaikoille. Mutta itse asiassa Urkki luistatteli aika kivasti venäjäsuhteet.

Pidin kirjasta. Taas tulivat suomettumisen ajat käsiteltyä. Mutta siinä on se, että kun paljon kirjoja jostakin aiheesta kirjoitetaan, niin aina uutukaisista löytää jotakin tuoretta näkökantaa asiaan. Kas kun historiankirjoitus aina ”elää” kun vuosia karttuu.

Kirja oli ihan mainio. Sitä lueksin useana päivänä. Kiinnosti halavattu tämä Venäjän ikuinen peli sen verran.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

Suomen tulevaisuudet, suuret kysymykset ja vastaukset, WSOY Kustannus

Nykynuorison haasteet Suomessa

Ilmastokatastrofeista mielenterveyden pulmiin

Jarmo Limnéll, Elina Hiltunen, Mikko Dufva: Suomen tulevaisuudet, suuret kysymykset ja vastaukset, WSOY Kustannus 2022

Sehän lienee niin, että suuret ikäluokat, jotka nostivat Suomen pystyyn ja merkittäväksi sivistysvaltioksi, ovat nykynuorille ja sairaanhoidolle kirosana. Hyvä että ikääntyvä uskaltaa käydä pankkiautomaatilla kun siellä tuijottelevat nuoret huumehörhöt kateellisen näköisinä. Heittävät joskus ilkeyksiä.

Jos on vanhempi naisihminen nostamassa rahaa, niin vievät nostetun setelinipun käsistä.

Eriarvoisuus on suuri. Nuoret ovat usein ajautuneet yhteiskunnan eläteiksi ja huumeitten sekä alkoholin ja tupakan suurkuluttajiksi. Niihin ne Kelan rahat menevät.

No tämä kirja pohtii Suomen tulevaisuutta. Hyvinpä ovat kaksinkertaiset tohtorit ja dosentit homman analysoineet:

…”Unicefin kyselyn tulos oli hälyttävä: joka kolmas nuori kokee, että hyvästä tulevaisuudesta ei ole helppo unelmoida. Nuorten tulevaisuususkon hiipuminen on näkynyt muissakin tutkimuksissa.”…

Nuoria pelottavat mm. ilmastonmuutos, pandemiat, ihmisten eriarvoisuus, syrjäytyminen, tulo- ja varallisuuserot, yhteiskunnallinen epävakaus, levottomuudet ja ääriliikkeet, pakolaisongelma, rikollisuus ( ihmiskauppa, huumeet ja rahanpesu), terrorismi, asevarustelu ja sodan uhka.

No kyllä sitä nähdään myös valoa tunnelin päässä. Monet nykynuoret ovat ottaneet asiakseen taistella mm. ilmastokatastrofia vastaan ja luonnon puolesta.

Kirja on hyvä ja asiantuntijoiden laatima. Sitähän pääsi ihan kartalle Suomen nykytilanteesta ja tulevaisuudesta. Ei hätä tämän näköinen. Mennään suon yli että heilahtaa, nuorilla voimilla. Ei heitetä vielä kirvestä kaivoon. Siihen sopii uskoa. On sitä tervettä ja ehyen kotikasvatuksen saanutta nuorisoa sentään valtaosa.

Kiitosta kiitosta teoksesta.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen