Kevyttä viihdettä kirkonmieheltä
Metropoliitan dekkari
Metropoliitta Panteleimon: Viestejä tuonpuoleisesta, Myllylahti 2017
Elisabet Urhonen, poliisin rouva, saa kirjeen naiselta, joka pelkää kuollakseen. Liian myöhään tulleen viestin vuoksi Elisabet Urhonen osallistuu elämäntapakurssille, jossa on myös henkilöitä, jotka ottavat yhteyttä tuonpuoleiseen.
Lueskelin metropoliitan kirjaa illan ratoksi ja totesin, että hänen verbaalit lahjansa ovat keskinkertaiset, jos sitäkään. Kirja vaikuttaa lukijasta viihteelliseltä, mutta aika kömpelöltä. Lisäksi tuntuu oudolta, että dekkarikirjailija ratsastaa mertopoliitan arvollaan, eikä ota kirjailijanimeä. Ehkä asia on kustannuspoliittinen ja kirjan menekin kannalta tärkeä.
Aiemmin Panteleimon on kirjoittanut lapsuutensa tapahtumista, ja niihin kirjoihin myös tutustuin. Minua jäi vaivaamaan tietty verbaali lahjattomuus näissä kirjoissakin. Dekkareita lukiessani olen tottunut siihen, että myös kirkonmiehillä on viehtymystä tällaisiin ”maallisiin” aihepiireihin. Esim. dekkarikirjailija Marja-Sisko Aalto, jonka aihepiirit mm. Ikoni – dekkarissa sivuavat ortodoksisuutta, on paljon kehittyneempi ja sujuvampi kertoja.
Kurssilla voi olla murhaaja ja Elisabet Urhonen aikoo ottaa selvää siitä, kuka on kauhean teon takana. No lopuksi päädytään tiettyyn ratkaisuun, jota ei kriitikon etiikka anna kertoa.
Luulisin, että Metropoliitta Panteleimonin olisi pitänyt keskittyä Valamo-aiheisiin – ja ortodoksisuutta käsitteleviin teoksiin, joita häneltä on myös ilmestynyt. Tämän kirjan lukeminen ei ollut minulle elämys. Tietty kömpelyys ja harrastelijamaisuus paistaa liian selvästi tekstien takaa.
” Meedio mietti tovin ja vastasi sitten: -Miehenne lähettää teille terveisiä ja sanoo, että , että olette hänestä vapaa, voitte mennä uudelleen avioon. … – Näen männikkökankan, siellä rauhaisan, veteen viettävän rinteen, jossa pienen hautausmaan. Siellä miehenne lepää. On rauhassa, rauhassa. ”
Jouko Varonen
