Timo Mattilan proosaa
Viehättäviä kertomuksia
Timo Mattila: Aataminomenapuu, Tarinoita juurilta ja lehvien lomasta, Timo Mattila 2017
Timo Mattila tunnetaan kulttuurityötekijänä Lappeenrannassa. Tapasin miehen Linnoituksen joulumarkkinoilla ja hän kertoi mm. toimineensa linnoituksessa lasten kulttuuriretkien vetäjänä. Ohjelmaan kuului jopa leikkimielinen ”lappeenrannan taistelu” josta aikanaan tein itseksin kirjan Linnoituksen sankarit Lasten Keskuksen Viikari-sarjaan.
Mutta Timo Mattila on myös oivallinen tarinaniskijä ja aloittaa novellikokoelmansa jutulla luokkakokouksesta. Kas kun luokkakokouksien osallistujat elävät kuulemma pidempään kuin ne, jotka jättävät kokoukset väliin.
Mattilan novelleissa on sisältöä riittävästi, niin että lukijan mielenkiinto pysyy yllä. Hän kartoittaa elämää Näsijärvellä ja Saimaan rantamilla. Lueskelin kirjaa aivan haltioissani, sillä kirjailijalla on mielenkiintoisen proosan tekemisen taito.
Kokoelman alussa tutustutaan myös pienen pojan elämään, jossa on omat vaikeutensa, mutta myös paljon elämyksiä jotka jäävät mieleen vielä aikuisiässä.
Mattila teki elämäntyönsä hammaslääkärinä mutta on toiminut myös kulttuurituottajana. Hänen tuotantoaan on käytetty myös teatterilavoilla ja runokiertueilla. Aataminomenapuu on kirjailijan esikoinen proosapuolella ja hyvin tuntuu jutustelu onnistuvan.
Jos jotain toivoisi, niin enemmän jännitteen kaarta paikoin monitahoisiin juttuihin.
Jatkan kokoelman lukemista joulun seutuun, koska sen lukeminen tuntuu olevan oivallinen kokemus -49 syntyneelle ja lapsuutensa ja nuoruutensa aikana samantapaisia sattumuksia eläneelle. Jopa arvelin, että kolumnien kirjoittaminen lehdistöön voisi onnistua kirjailijalta sutjakkaasti.
” Kyllä lapsetkin olivat sanoneet, ettei ihan kaikkea tule säästää. Ihmetyksenä oli se siivouskomeron narukerä, joka yhä paisui. Kaikki pätkät talteen. Saattaahan niille vielä joskus olla käyttöä. Pula-aika oli opettanut. ” …
Jouko Varonen
