Aino, Matias ja hauskat lomapäivät

Kirja täynnä kesän riemuja

Mainio lukukokemus lapsille

Anne Muhonen/Nora Lehtinen: Aino, Matias ja hauskat lomapäivät, Pieni Karhu kustannus 2018

Uudessa kodissa Matiaksen ja Ainon perheellä on luonto lähellä. On pensaita, puita ja kukkia. Löytyypä metsämansikoitakin ihan pihapiiristä. Vanha syreeni kukkii aina alkukesästä. Se kertoo, että kesä on vielä edessä.

Lapsille riittää ilonaiheita. Äiti kaataa vahingossa mehua kukalle, takapihalla vietetään ruokailuhetkiä isän kanssa, salaattilingolla saadaan aikaan puhdasta jälkeä, isä ajelee ruohonleikkurilla pihamaata, kunnes kivi rapsahtaa leikkurinteriin. Mutta eipä isä siitä vihastu, tuumii vain, että kiviä ei saa heitellä nurmikolle.

Pihapensaan alla on metsämansikoita. Sadepäivänä vähän harmittaa, kun joutuu olemaan sisällä koko ajan. Itkukin on lähellä. Mutta minkäs säille voi. Sisällä voi kuitenkin vaikka rakentaa legotornin. Siitä tuleekin mahtava. Sade jatkuu. Äiti keksii omenapiirakan tekemisen. Päivä ei tunnu ollenkaan tylsältä enää. Vielä tehdään villalangasta kaverinauhat.

Kirja kertoo kivasti kesän iloista. Erityisen jännitteinen se ei ole. Teos antaa kuitenkin vihjeitä lomapäivien viettämiseen. Myös lasten eläinrakkaus tulee esille, kun tehdään tuttavuutta Väiski-Vuohen kanssa.

Kirjan kuvitus on hauskan kesäistä. Antaisinkin kuvittajalle erityisplussat. Itse olen maatalon poikana kokenut samantapaisia asioita, tosin paljon paljon enemmän ja jännitteisempiä. Mutta esim. kaupunkilaislapselle riittää jo maalaismiljöö tärkeäksi lapsuuden kokemukseksi. Kirja on hyvää lukemista vaikka lomapäiviksi, kun ulkona joskus sataakin. Pappa ja mummi voivat samalla kertoilla omista lapsuuden kokemuksistaan. Kirjan jännitteet ovat pienen pieniä, tuskin riittäviä:

Aitauksessa on vuohia. Ne lähtevät tulemaan aitaa kohti laumana. Aino ottaa kaksi askelta taaksepäin. Hänestä tuntuu aika hurjalle. Onneksi äiti on vieressä. Hän ei ole koskaan ollut näin lähellä vuohia. Ne tulevat aivan aitaan kiinni ja työntävät päänsä aidan ulkopuolelle. Aino pystyy silittämään vuohien päitä. Onpa turkki pehmeä!”

Jouko Varonen