Siiri ”Äitee” Rantasen maineteot
Puusta veistetyillä suksilla se alkoi
Jari Porttila/Osmo Kärkkäinen: Äitee, Siiri Rantasen tarina, Docendo – Kustannus 2020
…” Siiri sai kuin saikin myös kolmansista arvokisoistaan mitalin. Nyt hän oli käynyt kuudet arvokisat ja palkintokaapissa oli kuusi arvokisamitalia, yksi jokaisista.”…
…” Siiri oli naishiihdon suomalainen ikoni, jonka varaan oli voinut laskea kaikissa arvokisoissa vuoden 1952 Oslon olympialaisista lähtien”….
Siirin ura alkoi Värtsilästä, susirajalta, josta itsekin olen kotoisin. Isä veisti puusta sukset ja sauvoina käytettiin männyntarreja. Kohtapa innostus lisääntyi ja ahkera lajin harrastaminen. Naishiihto oli Rantasen lapsuudessa ja nuoruudessa alkutekijöissään. Mutta rivakasti noustiin Äiteen johdolla arvoon arvaamattomaan kansainvälisillä kilpakentillä.
Kyllähän niitä oli vaikeitakin aikoja, kun suksi ei luistanut ja voitelu oli päin, sanonko mitä. Ei siihen aikaan osattu voitelukikkoja, hyvä jos ei käytetty rasvasillin päätä tai joululta jäänyttä talikynttilänpalaa. Hevoskyydilläkin mentiin pitkiä matkoja hiihtokisoihin.
Pianpa löytyi Siken rinnalle Sirkka Polkusta, Lydia Widemania, Mirja Hietamiestä ja muita. Tuli kultaa ja kunniaa, Cortinan kisoissa mm. naisten viestin voitto ja monta muuta mitalia aikojen oloon.
Alevtina Kolchina ja Ljubov Kozyreva olivat kovaakin kovempia venäläisiä ja urheiluselostaja Pekka Tiilikaisella ääni ihan säröili, kun Siiri pisti heillekin kampoihin. Monta kertaa Rantanen joutui palkintopallilla venakkojen viereen himmeämmille mitaleille.
Kirja on nostalginen ja mainio. Sen takaavat jo urheilun tietopankit, kirjan tekijät, Jari Porttila ja Osmo Kärkkäinen.
Siiri karehtui vielä ikääntyneenä seniorikisoihin ja kokeili myös valmennushommia. Rapsakka Legenda on yhä tosi mainiossa tikissä, kas kun nuoruudessa hoidettu kunto tahtoo säilyä myös vanhuuden päiviin.
Nostan hattua.
Kertakaikkiaan Siiri.
Jouko Varonen
SARV:n jäsen
