Alex, Otava 2017

Valovoimainen poliitikko

Stubbin elämänkerta

Alexander Stubb/Karo Hämäläinen: Alex, Otava 2017

Alexander Stubb ( s. 1968) on entinen ulkomisteri, Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri, valtiovarainministeri ja pääministeri. Nykyisin hän toimii mm. Euroopan investointipankin varapääjohtajana. Lapsuus ja nuoruus olivat hänelle antoisia, koska perhe oli ns. luottavainen lasten edesottamuksien suhteen. Isän Stubb sanoo varoittaneen vain kahdesta asiasta, moottoripyöristä ja huumeista. Niinpä poika sai jo nuorena nelipyöräisen menopelin. ”Pappa betalar”, oli ajan sana heidän perheessään.

Elämänkertakirjansa lukijaa Stubb varoittaa siitä, että skandaaleita tai muuta ”mielenkiintoista” ei kirjasta löydy. Niinpä tuntuukin kirjaa lukiessa siltä, että kysymyksessä on ”luettelo” niistä valtiomiehistä ja silmäätekevistä, joita hän on kätellyt ja joiden kanssa hän on päässyt valokuvaan.

Totuushan on, että Stubb on terävä poliitikko, jolla on tohtorin arvo ulkomaisesta yliopistosta ja paljon meriittejä. Kun lähestyttiin kuuluisaa Lappeenrannan puoluekokousta, jossa Orpo otti kokoomuksen ohjat käsiinsä, varoitti Stubb uutta puheenjohtajaa, että tämä ei esiintyisi shortseissa tai verkkareissa, eikä olisi muutenkaan urheilumielinen kansan nähden. Stubbhan tunnettiin paitsi innokkaana kuntoilijana,  myös ”selfie-Stubbina” kun hän yleensä kiinnitti enemmän huomiota kännykkäkuvaamiseen ja linssiluteen rooliin kuin konsanaan valtakunnan asioihin. Stubbista on myös mainittu, että hän oli mestari puhumaan ”siansaksaa” josta kukaan ei saanut tolkkua.

Stubbin eduksi on mainittava toisaalta, että hän huolehti kunnostaan ja perheestään, eikä ”lipsunut” perhe-elämässään kaidalta polulta. Kirja antaa ymmärtää, että Eu-politiikkakin on vähän samantapaista kuin pelaileminen lätkäkaukalossa ja kommunikoiminen taukotiloissa. Sieltä löytyvät samat pellet ja hauskuttajat, samat tosikot ja samat pelimiehet.

Kirja ei ole poliittinen elämänkerta. Se on ns. ”löysää” jutustelua poliitikon elämästä ja vaiheista. Luin tietysti ”alexini” huolella, mutta suuresti petyin kirjan hampaattomuuteen.

Jouko Varonen