Anja Erämaja: Olen nyt täällä metsässä, WSOY Kustannus

Niin se Anja eksyi mustikkametsään

Hurmaavia runoja

Anja Erämaja: Olen nyt täällä metsässä, runoja, WSOY 2021

Mustikoita mustikoita, 15 ämpärillistä mustikoita, mustikoita ja mustikkasuita, runokirjan aineksiksi.

Anja Erämaja on loihtinut hivenen luonnonläheisen runokirjan. Sehän on hyvä. Välillä tulivat mieleen Risto Rasa ja toisaalta Jenni Haukio tai Heli Laaksonen huumorissaan.

Mutta kyllä Erämaja on omintakainen, sujahtaa välillä runoineen ihan letterismin poluille. Tykkäsin kyllä Erämajan runoista kuin sika perunoista. Niissä on humoristista lähestymistapaa mutta myös vankkaa paradoksia ja analyysia, niin sanoakseni.

Ihan heittäydyin näihin metsätunnelmiin. Itsekin keräsin kesällä 2020 170 litraa mustikoita, joten mustikkasuut tulivat tutuiksi.

Siteerataan Erämajaa:

Koti on jossain tuolla tai tuolla päin, siellä äitikallis valvoo lapsiriepuaan, äiti sydän syrjällään päivystää vanhan veräjän luona, kutsuu karjaansa sipusipusipu, äiti istuu kotiportailla ja suree palaneita kanojaan, minä kiertelen puita, telkänpesästä noukin kaikki munat, äiti on tyytyväinen”…

Kivasti assosioi Erämaja ja joskus ihan harhailee yksityisen tajunnanvirran puolella, mutta vain vähän. Tykkäsin joka värssystä. Elämä on ihmeellinen. Joskus tapaa runoilijan joka muuttuu ystäväksi runoissaan.

Ihan ehottomasti kipaisen hakemaan lisää erämajaa, en repullista, koska silloin tulee erämaja-ähky. Otan kirjan tai pari nautiskeltavaksi. Asetun sohvalle ja unohdan puoleksi tunniksi että olen omaishoitaja. Tai mitäs unohtamista siinä. Sekin on elämän rikkautta. Eikö niin Anja?

Jouko Varonen

SARV:n jäsen