Stam1nan nokkamies viimeisillä rannoilla
Albumista tuttu romaani
Antti Hyyrynen: Viimeinen Atlantis, Like Kustannus 2020
Antti Hyyrynen on laulusanoituksissaan siekailematon ja kirjan nimeä kantava albumi lienee ollut osin stimuloijana tälle kolme- ja puolisataasivuiselle romaanille. Antti on hevimiehiä musiikin saralla, jos luulen oikein. No nuoret tykkäävät semmoisesta niin elämässä kuin musiikissa.
Kirjailija huutaa joskus lujaa maailmantuskaansa ja globaalia hätää mm. luonnon saastumisesta ja mitä näitä ongelmia onkaan kun porukka ei välitä paskan vertaa tärkeistä asioista. Herrat kieroilevat, EU: ta myöten toisilleen ja unohtavat tärkeimmän, siis herkimmät ja avun tarpeessa olevat. Mukana on paljon samankaltaisia näkyjä, joita tapaa ”pienessä pilvessä” olevilla. Mutta taiteilijat ovat herkempiä ja Antti jos kuka kokee herkästi.
” … Trombi muuttuu kauniiksi ja värikkääksi pyörteeksi. Kun puhuri heikkenee, laatikko putoaa ja konfetti laskeutuu kaikkialle ympärilleni. Koen ilmestyksen. Näenkö oikein.
En usko tätä. Konfettisateessa seisoo ihminen. Ei. Se on jumalhahmo. Kuin kuninkaiden kuolinmaski kasvoillaan, tuijottamassa suoraan silmiini. Jumala on ilmestynyt eteeni kuin Syyrian hiekasta”…
Pidin kirjasta, joka nivoo mennyttä, nykyaikaa ja tulevaa keitokseksi, jossa on myös henkilökemiaa ja hivenen lukijaystävällisempääkin verbalistiikkaa.
Antti on nykyään Stam1nansa kanssa in, noin vanhahtavasti sanottuna. Romaani löytää vapo-varmasti kohderyhmänsä.
Itse olen mp3 – ja You Tube – laulelija, mutta musiikkiin erikoistunut ope ja huomaan heti, kenellä on sanottavaa joko lauluissa tai kirjallisissa tuotteissa. Antilla on.
Kiitos kirjasta.
Jouko Varonen
SARV:n jäsen
