Ahman kaveri
Kuvaajamestarin upeita
Antti Leinonen: Mies ja ahma, Minerva Kustannus, 2021
Siellähän se Antti kellottelee Ahman kanssa sulassa sovussa. Ennen wanhaan pohjoisen miehet lähtivät heti suksille ( nykyisin moottorikelkan selkään) kun vain näkyi ahman askellusta hangella.
Eikä siinä helpotettu, ennenkuin porontappaja oli kiikissä ja suolattu hengiltä. No, on ollut niitäkin aikoja, kun ahmoja oli enää vähänlaisesti. Mikä lie petoeläindiggarien kanta asiaan, mutta poromies on valmis antamaan heti tappotuomion. Se on kallis patsku kun poro tapetaan melkein tappamisen ilosta.
Sama se on nykyisin Pohjois-Karjassa susien kanssa. Ennen kun olin sen kuuluisan vaahtosammuttajan kokoinen, niin sudet selvittelivät kolmenkymmenen lampaan lauman pötkölleen yhdessä yössä. Tuskin maistoivat niitä. Mutta silloinpa maksettiin vastaiskuna susista myös tapporahaa.
No ei ole vaikea arvailla mestarikuvaaja-Leinosen kantaa tähän petoeläinasiaan. Otokset kertovat puolestaan näiden poroisäntien kauhujen ja ihmisen sopusointuisesta ystävyydestä jopa vuositolkulla, ellei vuosikymmeniä.
Itse olen ollut Suomen luontokuvaajien jäsen ja virvelikin tuli vietyä jätekeskukseen ongelmajätteisiin. Maksoin vielä siitä hyvästä keskuksen tytölle. Mitä sitä joutavaa kiusaamaan luontokappaleita, jotka ovat viisaampia kuin tuhovoimaiset ihmiset.
Mitähän minä nyt. Kesyjähän nämä Leinosen ahmat näyttävät kuvista päätellen olevan. Ihan pulla-ahmoja, etten sanoisi. Mutta kirjaa on kiva katsella ja lueskella. Varmaa on, että moinen dokumentti kiinnostaa paitsi lukuisia koskemattoman luonnon ystäviä Suomessa, myös ulkomailla. Siinä on sitä pohjoisen eksotiikkaa, jota Ruhrin alueenkaan saksalaiset eivät koskaan näe. Tuskin ovat nähneet sinistä taivastakaan ikänään. Sopii siis lahjakirjaksi, lastenkirjaksi ja nojatuolilukemistoksi.
Leinonen kun ei vielä ole niitä tylsimpiä kyniä Suomen luontokuvaajien penaalissa.
Kiitosta kiitosta kirjasta Antti.
Tuli ihan leppoisa olo dokumenttiasi lukiessa ja katsellessa.
Jouko Varonen
SARV:n jäsen