Antti nahkasillaan
Tuiskun haastattelukirja
Antti Tuisku/Antti Aro/Anton Vanha-Majamaa: Antti Tapani, WSOY 2018
”– Oletko myöhemmin miettinyt sitä aborttia? – Meidän tiet erkanivat pian sen jälkeen, ja tietenkin mie jäin miettimään sitä kuviota. Oliko se sittenkin ollut mun lapsi?”
” Pohjoisen juuret on sellaiset, ettei sitä pitemmän päälle viihdy keskellä kaupunkia. Mun on päästävä mettään joka päivä.”
Antti Tuisku, pohjoisen poika, lähti Siwan kassalta etsimään onneaan etelästä. Ja onni tuli Idols-kilpailun myötä. Hän ei toki voittanut kisaa, vaan tuli kolmanneksi. Voiton vei Hanna Pakarinen. Mutta Antissa oli semmoista ruutia ja impulsiivisuutta että levy-yhtiö piankin nappasi Antin hellään huomaansa ja menestys alkoi nousta kohisten.
Tuiskusta löytyi myös sanoittaja-säveltäjä ja sehän tietysti oli nannaa. Nuoriso oli villinä jo Idols-kisojen aikaan ja meno jatkui keikoilla. Joskus tuli turpiin kunnolla, kun yleisö alkoi heitellä pulloilla ja muulla tavaralla niin, että verenmakuinen keikka jouduttiin keskeyttämään. Antti oli kuitenkin sitkis kaveri ja ui vastavirtaankin kuin pohjoisen lohikalat.
Laskusuhdannetta kesti jonkin aikaa ja laulaja oli joskus jopa asunnoton. Ystävät toki tarjosivat auttavan kätensä julkkikselle. Sitten yleisön uho alkoi uudestaan ja rahaa tulvi ikkunoista ja ovista. Antti ei ollut tarkka taloudestaan ja niinbä bileiltoihin meni myös paljon rahaa.
Yksi seikka on muodostunut Tuiskun tavaramerkiksi. Hän ei puhu julkisuudessa ystävyys- tai rakkaussuhteistaan. Juorulehdissä liikkuu toki huhuja, se on selvä, mutta Tuisku pitää tässäkin haastattelumuotoisessa kirjassa pintansa, tuumii: – Sitä mie en kommentoi julkisesti.
Haastattelutekniikka jättää sijaa Tuiskun omalle, siloittelemattomalle äänelle, joka pulppuilee hersyvästi pohjoisen murteella. Siitä arvosana 10+. Joskus tietysti kyselijä vatkaa liikaa samoja aihepiirejä, yrittää saada jotakin skandaalia kirjan mausteeksi. Mutta vähäiseksi jäävät sattumat.
Jouko Varonen