Arkkitehdin unet

Arkkitehdin unet

Päiväkirjaromaani Engelistä

Runollista, puhuttelevaa

Vuoden 2016 finlandiavoittaja

Jukka Viikilä: Akvarelleja Engelin kaupungista, Gummerus 2016

Runollista, kuin unta, välillä todellisuuteen palaavaa, joskus unennäköä, mielikuvia, tuntemuksia

Luin Viikilän finlandiapalkitun oikealla, tunteen aivolohkolla. Viikilän runollinen ja paikoin aforistinen kieli pakottaa lukijan miettimään, kertaamaan, löytämään yhtymäkohtia omaan elämään, ehkä myös kirjan tekijän todellisuuteen.

Kirja kertoo arkkitehti Engelistä, jolle annettiin tehtäväksi Helsingin suunnitteleminen. Engelin tie kulki kotiseudulta, Berliinistä, Viron kautta Turkuun ja lopulta Turun kaudelta saatujen suositusten ansiosta Helsinkiin, toteuttamaan Venäjän keisarin unelmia ”valkoisesta kaupungista” jonka näkyvin monumentti olisi valkoinen suurkirkko, kirjastotalon ja monien muiden tärkeiden suunnitelmien ohella.

Kirjassa kulkee juonteena myös Engelin perhe-elämä ja erityisesti rakkaus sairaalloiseen Emily-tyttäreen, jonka kohtaloissa Engel lopulta näkee visioita myös kuolemaan ja omien voimiensa ehtymiseen.

Kirja on paljon enemmän kuin kaunista ja runollista luettavaa. Tekstissä on yllättävän vahvoja yhtymäkohtia lukijan omaan todellisuuteen, jopa aforistisia oivalluksia.

Berliinistä työn puutteen vuoksi lähteneen Engelin perhe- elämää, ja vaimon ja tyttären varhaista kuolemaa sävyttävät Engelin syyllisyydentunnot siitä, että hänen olisi pitänyt tarjota perheelleen enemmän. Ehkä Berliiniin muutto olisi vaikuttanut perheen todellisuuteen ratkaisevasti. Sitähän vaimokin toivoi, mutta mukautui perheen pään suurmiehen rooliin. Engel päätyi nimittäin myös vastaamaan koko Suomen rakennustaiteesta.

En laskenut kirjaa käsistäni ennen kuin olin sen lukenut. Silti teki mieli kerrata, paneutua runollisen kielen tarjoamiin visioihin tarkemmin, oppia arkkitehdin elämästä ja arjesta myös rakennuspuita omaan elämään.

Jouko Varonen

Vastaa