Arttu Tuominen: Vaiettu, WSOY 2021

Wanhat sotarikokset tulevat esiin

Tuominen tällää karmivaa jännitystä

Arttu Tuominen: Vaiettu, WSOY 2021

Arttu Tuominen on rikoskirjallisuuden kunkkupalkinnolla, johtolangalla, palkittu dekkarimies. Nyt on löytynyt semmoinen sauma, että ei paremmasta väliä. Entinen pankinjohtaja on kanniskellut ylilyöntiensä taakkaa koko elämänsä ja salaillut sotarikoksia parhaansa mukaan, mutta vielä on joillakin koston paikka, vaikka mies on jo eläkeukko. Ja toinenkin Saksassa koulutettu on tappolistalla. Hirttäjät ovat asialla hämärissä. Muuten ei noita kuvottavia tekoja voisi kostaa.

No useilla on pimeitä salaisuuksia. Niitä kannetaan elämän ajan ja ne voivat vaurioittaa kantajaansa ja koko perhettä, etenkin puolisoa, henkisesti tosi tömäkästi.

Nuoret saksassa ss-miehiksi opetetut jätkät eivät arkailleet tehdä inhottavia asioita ja eivät ressukat arvanneet, että joku roti olisi pidettävä sotahommissakin.

Arttu Tuominen on pikkuhiljaa vilskahtanut dekkarikirjaijoittemme kärkikaartiin, vaikka verbaali jänne joskus uupuu. No etenin niinsanotusti väliin haukotellen ja joskus yökötellen. Kas kun näiltä nuorilta sotapojilta meni homma aikalailla överiksi ja makaaberiksi. Heidän iässään tämmöinen porsastelu oli kai jänskää, mutta eipä tullut ajatelluksi, mitä tekivätkään. Että tuli todellinen elinkautinen tuomio.

Tämmöisiä salaisuuksia, vaikka lievempiäkin on paljon Suomenmaassa. Itse asiassa parisuhteetkin perustuvat usein vaikkapa naisen puolelta, nuoruuden pimeiden salaisuuksien peittelyyn. Hirmutekoihin ei monikaan yllä, mutta onpa lähipiirissäni niitäkin, jotka pitävät mölyt mahassaan tappouhkauksien turvin. Että se siitä suomalaisten parisuhteiden idyllistä. Valkoisille valheille parisuhde useimmiten perustuu aina siitä lähtien kun punaposki tyttönen livertää läheisessä tilanteessa, että ole varovainen, tämä on ensimmäinen kerta. Siitä vain ottamaan ylläreitä vastaan koko elämän ajan.

Mutta asiaan. Kyllähän Tuominen on taivahan lahja suomalaisille dekkarifriikeille. Ja kirja on kyllin tukeva, niin että turvallinen jatkuvuusefekti on saavutettu.

Hommahan eskaloituu ”sotasankareilla” aika inhorealistiseksi ja lukijalla on monta kertaa tulossa oksennusrefleksi.

Mitäpä se sanoikaan wanha mestari, Papa Hemingway, että väkivallan kauneus on myös eräs kauneuden laji.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen