Surumielinen sinfonia
Vanhus ja poika
Asko Sahlberg: Amandan maailmat, Like Kustannus 2017
Amanda on vanha, elää talonrötiskössään, miettii elämää ja sen lainalaisuuksia. Amandan maailma on synkkä. Eniten häntä harmittaa ihmisten elämä, se miten heillä on vain arki, kylmänhuuruinen arki, jota koristellaan heräteostoksilla, hankkimalla roinaa, joka maatuu yhtä lailla kuin ihmiset, toiveineen ja pelkoineen.
Amanda kohtaa pankkiautomaatilla varkaan, pojan joka vie rahatukun, jota hän on ottamassa automaatista. Mutta Amandan ja maahanmuuttajapoika Samirin tiet kohtaavat uudelleen. Pojasta tulee Amandan lapsi, korvike sille lapselle, jonka hän sai nuorena raiskaajalleen. Lapsi annettiin pois, Amanda oli vajaaälyinen ja hänelle ei kasvattajan osaa suotu.
Amandalla on naapuri, Jansson, joka tulee ovelle ja haluaa, että Amanda näyttäisi hänelle rintansa ja hän sitten tekisi itselleen sitä, mikä tekee miehille hyvää. Vaikka ei Jansson taida enää huipulle päästä, jotakin häivähdystä sentään. Mutta Jansson on muutakin. Hän on Amandan tuki ja turva, kun tumma viha tulee kahden miehen hahmossa Amandan pihalle. Jansson ajaa miehet tiehensä kirvestä heilutellen. Mutta viha ja pelko pesiytyy Amandan ja Samirin taloon. Öistä tulee pitkiä, pelottavia.
Asko Sahlberg on Ruotsissa asuva kirjailija, jonka tuotanto on kotimaista huippuproosaa. Tämä kirja tempaisi selkeällä ja runollisella kerronnallaan mukaansa niin, että halusin kokea teoksen yhdeltä istumalta. Muutamia muitakin henkilöitä tulee kuvioihin, kun Amanda, Jansson ja Samir elävät yhteisössään.
Jotakin positiivista on Amandan elämänasenteessa, mutta kirjan yleisilme on tummanpuhuva, etenkin kirjoittajan kielikuvissa luotu kuva maailmasta, yhteiskunnasta, pakolaisongelmasta, väkivallasta, vihasta.
Jouko Varonen