Mie en muista mittää
Asterix alppikukkaa bongaamassa
Asterix ja alppikukka, Uderzo/Goscinny, Egmont kustannus
Sehän on vähän niin, että gallialaisilla ja roomalaisilla on himskatinmoisia vaikeuksia. Roomalaisilla tietysti tuhdisti enemmän.
Galliassa on pikku skisma kyläpäällikön kanssa, mutta roomalaisella kuvernööri Flunssaviruksella on vähän muutakin joutavaa kärhämää. Yleensähän homma hoituu eri mieltä olevien kanssa pienellä visiitillä flunssaviruksen likaisenhauskoihin orgioihin ja ystävyyden vahvistamisella hunajassa pyöriteltyjen villisiansisälmysten kera.
Mutta tämä pihkeisen roomalainen rahainvartija aikoo syödä vain kasvislientä, eikä muutenkaan suostu ystävällisiin eleisiin, kuten muutaman päivän porsasteluihin itsensä Flunssaviruksen ja lukuisien samanmielisten kanssa. Niinpä on pari mahdollisuutta, jatkaa suostuttelua, tai napsaista nirri pois itsepäiseltä konkkanokalta.
Viimeinen vaihtoehto onkin toteutumaisillaan, kun rahainvartija makaa vaikeasta kuolemansairaudesta vihreänä roomalaisten vuoteella ja joukko huippulääkäreitä ( siis onnettomia tunareita, mutta muuten mukavia miehiä) tekee voitavansa homman hoitamiseksi kaikin puolin kivasti. Eutanasiavaihtoehto on oletettavasti aika varteenotettava keino lääkäreiden mielestä. On nimittäin pojalle juotettu niin tuhtia kasviskeittoa.
Tietäjä Akvavitix galliasta saa salaisen vinkin mitä on tapahtumassa. Niinpä lähdetään ajelemaan roomalaisten luo Asterixin ja Obelixin kanssa. Siinä muutama tiukka rajavartija lentää kyberavaruuteen ennenkuin päästään sairaan luo. Mutta harvinaista alppikukkaa tarvitaan tietäjän liemiin.
Sveitsistä niitä alppikukkia löytyy. Ja loppu onkin sitten hilpeän efektiivistä visuaalista tykitystä, josta seuraa loppuidylli gallialaiseen tapaan. Mäntyyn sidotulta trubadirixilta on kuitenkin unohdettu suukapula. Kunhan ei alkaisi laulamaan äänellään, joka muistuttaa himskatin paljon sirkkelin sulosointuja.
No, lueskelin ja katselin jutun aamutunneilla ja läksin kuin gallialaisten taikajuomaa nauttineena päivän koitoksiin, eli kymmenen kilometrin kuntolenkille. Se on kriitikonrentun turvauduttava lenkkeihin kun taikajuoma on vain noiden fiktionerojen mahtava oivallus. Tosin ältsin todentuntuinen.
Jouko Varonen
SARV:n kriitikko
