Efektiivinen Asterix-juttu
Turpiin vain ja onnea – roomalaiset
R.Goscinny/A.Uderzo: Asterix ja Caesarin laakeriseppele,
Egmont kustannus, 2019
Joskus on kyllä näissä asterix-albumeissa vähän hivoteltu roomalaisia ja muita voimansa tunnossa olevia. Nyt ovat kyllä vuorossa ihan rökäleturnajaiset. Ja miten pienen asian takia. Asterixin ja Obelixin pitäisi vain napata vaivihkaa erään uhoilevan jätkän, nimittäin Caesarin, päästä laakeriseppele.
Siinähän sitä joudutaan välillä leijonien ruuaksi kansan kiljuessa kannustuksia näille isoille kisuliineille. Mutta mitäpä siitä tulee, kun Obelix on pudonnut, niinkuin on sata kertaa selitetty, pienenä taikajuomapataan.
Joskus gallian kaverukset eksyvät pubiinkin ja joutuvat auttelemaan bubin vastaavaa hankalan asiakkaan jutussa. Tietysti pahis kesytetään ihan herrasmiehen elkein. Vähän vain taitaa partajepulille jäädä sivuoireita käsittelystä.
Että mitä. No nyt on mukana efektiivistä antia ihan hengästykseen asti. Sitä tietysti odotetaankin näiltä albumeilta. Kyseessä kun on supisuomalainen ”elmo-ilmiö”. Miehet joilla on yli-inhimmilliset voimat ja jotka voittavat aina.
Caesarin seppele kyllä napataan ja kuivankälpeällä konkkanokalla on paraatissa vain muoviseppele. Mutta täydestä menee. Asterix ja Obelix sen sijaan taas viettävät kohta juhlia gallialaiskylässä, jota roomalaiset eivät pysty koskaan valloittamaan.
Kylän laulutaiteilija Trubadurix on tällä kertaa sitaistu vahvalla köydellä läheisen puun juurelle. Mutta suukapula on unohdettu. Kunhan ei vain virittäisi innoissaan laulua sirkkeliäänellään urheiden kyläläisten kunniaksi.
Kuulun Asterix-faneihin ja tietysti niitä tuli jo nuorukaisena selattua luentosalin takapenkissä, kun proffa piti kuivaakin kuivempaa luentoaan. Hiljaisella ja tunnollisella opiskelijalla, kämppäkaverillani, oli kalkkeripari sivujen välissä, joten sain kyllä oman kappaleeni ja tarjosin kaverille joskus maistiaisia äidin maalta lähettämästä lanttukukosta. Ja siinä oli todella sattumia.
Jouko Varonen
SARV:n jäsen
