Roomalaiset kaivavat verta nenästään
Tosi kieroja juonia, kunnes, no niin…
R.Goscinny/A.Uderzo: Asterix ja taikajuoman salaisuus, kuvat: Fabrice Tarrin, Egmont Kustannus 2019
Sitähän muka etsitään Akvavitixille seuraajaa. Mutta mukana matkassa on tietysti pari muuttuvaa tekijää. Roomalaiset ja pahis-tietäjät nimittäin kikkailevat oikein sydämensä kyllyydestä. Mutta eipä aikaakaan kun hiidenkivien tehtailija ja kantaja Obelix täräyttää ilkeimmistä ilkeimmän vale-tietäjän kyberavaruuteen.
Päästään pitämään taas voittamattomien gallialaisten kyläjuhlia nuotiolle. Trubadurixillekaan ei laiteta suukapulaa ääntä kohti, kun hän lupaa olla hiljaa. Kas kun taiteilijan esitykset puraisevat kuin sirkkeli gallialaisten kuuloelimiin.
Jotain jää itämään tässä uudenlaisessa Asterix-seikkailussa. Ehkä eräässä nuoressa tytössä olisi aineksi taikajuoma salaisuuden kantajaksi. Ja hänpä taitaa jo oppiakin lirauttamaan mistelikeitokseen viimeisen tärkeän ainesosan.
Albumi noudattelee sitä linjaa, että kuvat ovat suuria ja tekstit erikseen ilman puhekuplia. Sehän stimuloisi myös potentiaalia kuluttajaryhmää, vaahtosammuttimen kokoisia, kinuamaan albumirahoja vanhemmiltaan.
Hyvä seikkailu. Aihelmia löytyy ihan hengästykseen asti. Eipä pääse pitkästymään. Ei kertakaikkiaan.
Jos pelkistetty tyyli jättää vähän entisten Asterixien vivahteikkuudesta pois, ja verbaalimiinojakin on karsittu, niin kohderyhmän laajentaminen on toki paikallaan.
Kuvat ovat kuitenkin selkeitä ja kivoja. Teksti soljuu ihan joustavasti, ilman suurempia huumorijekkuja. Niitä vähän kaipailin.
Alakerrassa pyörii televisiossa jääkiekon MM-loppuottelu, Suomi – Kanada. Mitäpä tuosta. Asterixin parissa viihdyn paremmin. Mertaranta hauskuttakoon pölyttyneillä naurumiinoillaan.
Näköjään siis kohderyhmää on laajennettu. Tosi hyvä juttu. Äidin mssukoillekin on hyvä tarjota kunnon rokotus huumoria luovuutta ja efektiivisyyttä, yhdistettynä jännitysmomentteihin ja loppuidylliin. Ei meitä surulla ruokita, ilo se on joka elättelee.
Jouko Varonen
SARV:n jäsen
