Symppis huutolaistyttö seikkailee
Lastenkodin hirviö-pomo ja muita mukavia
David Walliams: Jäätynyt jättiläinen, Kuvitus Tony Ross, Tammi Kustannus 2021
Näyttääpä olevan niin, että taitava kynäniekka saa uitettua melkoisia kauhuja tekstiinsä, kun laittaa sopivaa tirlittanhuumoria mukaan. Kas kun lastenkodin rapulle säkkiin kiedottuna jätetty tyttö, Elsie, kasvaa melkoisen laitosväkivallan piirissä ja hirvitys, Rouva Cirdle, Kalmakodin johtaja, ei kaihda pahimpiakaan konsteja villikkolapsiin. Siinä käytellään henkistä ja fyysistä väkivaltaa ihan vimosen päälle.
No tämmöisistä jöröjukka-efekteistä lapset toisaalta tykkäävät. Ja näyttää siltä, että Elsie ja muut ovat jo sopeutuneet kaikenmoiseen hävyttömyyteen pomon taholta. Mutta ei ihan sentään. Elsie karkaa katulapseksi ja sillä selvä. Senhän on moni muukin tehnyt, kun lastenkodissa alkaa ahistaa.
Huumoria pitää olla, muuten tämmöinen kirja painuu ihan murheeksi. Siitä pitää huolen myös kuvittajamestari Tony Ross. Ihan herkullisia ovat ilmiasultaan niin hyvikset kuin pahikset. Kas kun Elsien tie johtaa luonnonhistorialliseen museoon.
Museossa lupsakka siivoojarouva ymmärtää tytön ongelmaa. Henkilögalleria on melkoinen ja kyllä soisin ainakin puolet kokonaisuuden koukuttavuudesta ja humoristisuudesta Tony Rossille.
Lapsille pitää jäädä positiivinen mieli lukemastaan, opettivat minulle kustannustoimittajat, kun tein 24 nuortenkirjaani.
Loppuidylliäkin he suosittelivat tämmöisiin seikkailuihin, jos nyt kaltereiden takaa kurkisteleva lastenkodin hirvitysjohtaja olisi sekään ihan hauska näky. Yleensä pahiksille suositellaan parannuksen tekoa ja softia ”yhteiskuntapalvelusta”.
Mutta olihn se Rouva Cirdle melkoinen noita-akka. Lienee kärsinyt työuupumuksesta kun niin kaltoin hoidokkejaan kohteli.
Mutta luonnonhistoriallinen museopa se avasi Elsielle ihan uudet ulottuvuudet elämään. Kas kun siellä virnuili jääkuution sisällä se pakastettu mammutti, joka vain odotti henkiin herättäjäänsä. Mutta jätän Elsien tarinan lasten nautiskeltavaksi.
Mitä sitä nyt mälväämään koko juttua tässä näin. Pitäisi jopa alkuun laittaa, että varokaa juonipaljastuksia.
Nyt se rävähti.
Excellent ja iso super-plus kirjalle.
Ihan tulivat kriitikonrahjukselle lapsuuden ja nuoruuden ihanat lukukokemukset mieleen aina sitä pitkätossu-tyttöä tirlittania myöten.
Positiivisuus pitää säilyttää kaikenlaisissa lastenkirjoissa, olkoonkin että lastenkodissa kohdellaan lapsia kuin sitä entistä vierasta sikaa.
Jouko Varonen
SARV:n jäsen
