Kiva kirja nuorille
Hästebäckin kartanossa tapahtuu
Ilkka Auer: Domowik, Haamu-kustannus 2018
Vilman perhe muuttaa perinnöksi saatuun kartanoon Raaseporin linnan tuntumaan. Kartanon testamenttasi heille erikoinen sukulainen, jota voi täydellä syyllä pitää omituisena, jopa hivenen mystisenä. Kun testamenttia lukee vampyyrimainen asianajaja, tiivistyy tunnelma entisestään.
Aluksi elämä kartanossa sujuu aivan normaalisti, mutta Vilma on joko yliherkkä kartanomiljöölle, tai sitten hänellä on kyky nähdä ja kokea jotain, mihin muut eivät pysty. Jännitysjuttuhan tästä tarinasta sukeutuu, ei nyt kuitenkaan mikään Hohto-elokuvan tyyppinen vaan ihan leppoisa juttu, jota nuoretkin voivat huoletta lueskella.
Etsin jotain särmää tästä tarinasta, mutta vähin kohokohdin se etenee kohti loppuhuipennusta. Kartanon omistaja on nimittäin ladannut kuoleman takaa Vilmalle vihjeitä ja kokemuksia, joista kuka hyvänsä vanhojen kartanoiden ystävä olisi mielissään. Välillä Vilma on peloissaankin ja isästä ja äidistä tuntuu, että tyttöhän taitaa olla vähän hurahtanut ja mielikuvitusystäviensä kyydissä. Ne kun tulevat yleensä kuvioihin esim. muuton yhteydessä tai kun jotain erikoista tai pelottavaakin tapahtuu.
Mutta Vilman perustunne on se, että hän rakastaa tätä sukulaissedän testamenttaamaa kartanoa aaveineen ja kummallisuuksineen. Niinpä tyttö näyttää ihan terveeltä, kun ei oteta lukuun ajoittaista tunnetta, että häntä tarkkaillaan tai joku muu on mukana huoneessa, vaikka hänen pitäisi olla yksin.
Kirjan kertomus on ihan kivaa nuortenproosaa. Se ei ole liian jännitteistä, mutta tarjoaa iltalukemisena tietysti kihelmöivää kummitusjännitystä.
Ilkka Auer ( s. 1966) on kiinnostunut roolipeleistä, sekä fantasia- ja kauhukirjallisuudesta. Auerilta on ilmestynyt monta näitä aihepiirejä sivuavaa teosta. Auerin kirjailijakuvaan kuuluu tietty siisteys myös kauhujutuissa. Niinpä tämäkin kirja varmaan kiinnostaa nuorisoa. Hivenen olisin toivonut tekstiin lisää jäntevyyttä ja säröä. Joskus jopa alkoi haukotuttaa kirjaa lukiessa. Minä kun pidän tapanani lukea näitä haamujuttuja yömyöhällä.
Jouko Varonen