Piispan koskettava tilitys
Äidin rakkaus on erityistä
Eero Huovinen: Äitiä ikävä, WSOY Kustannus 2020
”…Äiti on osannut yksinkertaisella tavalla yhdistää uskon Jumalaan ja toivon hyvästä arkisesta elämästä. Jos minullakin olisi Jumalan armo ja pysyisin terveenä, mitä minä muuta kaipaisin. Teologinen oppineisuuskaan ei ole vienyt tämän pitemmälle.”…
”…Psykologeja tarvitaan ihmismielen ymmärtämiseksi ja lähimmäisenrakkautta tarvitaan hyvää yhteiselämää varten. Mutta kristillisen uskon syvin tarkoitus on puhua Hänestä, joka on enemmän kuin minä ja muut ihmiset.”…
Hyvää ja tarapeuttista luettavaa on Huovisen teksti. Muistan hänet piispana, joka uskalsi näyttää tunteensa lapsen tavalla, vaikka piispoilta vaadittaisiin tietysti kultivoitunutta käytöstä ja särkymisen piilottamista tarpeentullen. Hän kuitenkin pääsi kansan sydämiin herkkyytensä avulla.
Piispan kirja nuorena menetystä äidistä on henkilöhistoriaa ja kristillistä eetosta huokuvaa. Niinhän se on. Mitäpä meille ihmisillä on tosipaikassa muuta turvaa kuin Jumala. Pahassa paikassa kun ystävät lipeävät viereltä ja olet yksin kädet ristissä itkemässä Jumalalle, ikiaikaiselle ymmärtäjälle, hätääsi.
Lukukokemus oli myönteinen. Sain juuri sitä, mitä arvelin löytäväni teoksesta, uskonvahvistusta ja elämänoppia. Toki Huovisen papillisen suvun vaiheissa on ollut paljon kerrottavaa. Isäkin joutui appiukon alaisuuteen työpaikalla, kun aloitti kirkollisen uransa. Niinpä kontrolli toimi sekä kotona, että työssä.
Porvarillisen perheen elämä on ollut virikkeistä ja lapsellekin tarjottiin vain parasta. Huoliakin riitti. Kirja on muistelmateos ja elämänkerta koko lähisuvun vaiheista. Äidin menettäminen sairauden uhrina on ollut kova pala yhdeksänvuotiaalle. Tietysti se on muovannut myös hänen egoaan ja sen on aistinut myös Huovisen julkisuusimagossa. Eikä tämmöinen ole välttämättä huono piirre. Suomalaisen miehen pitää osata olla heikkokin, vaikka elämä vaatii usein kovuutta, nimenomaan miehiltä.
Heikkoja miehiä puukotetaan henkisesti eniten. Vahvan miehen rooli on turvallinen myös ystävien kannalta.
Hyvä kirja. Kiitos kirjoittajalle, vaikka en oikein osannut usein arvostaa hänen julkisuuskuvaansa tarpeeksi. Nyt arvostan.
Jouko Varonen
SARV:n jäsen