Suorasukainen, romanttinen, älykäs
Eeva Kilpeä lukisi viikon syömättä
Eeva Kilpi: Elämää kaikki päivät, WSOY 2022
Nuorena lehtikriitikkona vähän pelkäsin Eeva Kilven suorutta esim. erotiikan suhteen. No, hän sanoi asiat niinkuin ne ovat, siinä missä moni kiertelee ja kaartelee kuin se kuuluisa kissa kuumaa puuroa.
Nyt tykkään. Sen verran on ikää karttunut ja nykyverbalistiikan tuntemusta, että Kilpi on sen rinnalla jopa pliisu. Hän tarttuu ikääntyvien aihepiireihin: miehenkipeyteen, sota-ajan tuomiin traumoihin, yksinolon joskus vaikeisiinkin nyansseihin.
Kilpi tuntee olevansa elossa, kun hän saa kirjoittaa ja käyttää siinä taitojaan. Niinpä päiväkirjojakin on kertynyt kosolti.
Täytyy ihan heti siteerailla:
…”Vanhana alkaa ikävöidä. Ikävöi entist miestään, ikävöi äitiään ( jonka kanssa ei oikein tullut toimeen), ikävöi lapsiaan ja jopa heidän uhmaikäänsä, ikävöi elämää rinnalleen, kuolleita rakastettujaan…ikävöi luvatonta rakkauttaan.”…
Suhteeni Kilpeen, tabuja murtavana kirjailijana ja runoilijana on muuttunut. Nyt ei viitsisi laskea kirjaa käsistään, vaikka kello käy jo puoltayötä. Eevassa on alkuvoimaa. Hän ei ole hymistelijä ja romanttisia illuusioita maalaileva kirjailija.
Imen hänen kirjastaan terapiaa itselleni. Kilpi mainitsee mm. että kukaan läheinen ei enää noteeraa, vaikka hän kovasti ikävöikin heitä.
Ei kotiinikaan tule joulukortteja, ei äitienpäivä- tai synttärikortteja. Jos haluaa yhteyttä sukuun tai entisiin ystäviin, on itse soitettava ( useilla on salainen puhelinnumero ).
Sitten kun saa yhteyden, nämä keksivät tekosyyn, että saisivat katkaista puhelun mahdollisimman nopsasti.
Ikääntyvälle antaisin ohjeen: Kuuntele toisia vaikka lenkillä. Ole itsellesi hyvä ja rehellinen kaveri. Kohtapa huomaat että sinulla on mahdollisuus antaa apuasi ja empatiaa muillekin.
Excellent +++ ( ensimmäisen kerran kriitikon urallani)
Jouko Varonen
SARV:n jäsen
