Ei muisteta pahalla, Veera Nieminen

Eron analyysi

Kosto on suloista

Veera Nieminen: Ei muisteta pahalla, Tammi 2018

Tytössä taitaa olla ADHD – piirteitä. Niin luultavasti miettii Juri kun tyttö rikkoo kiukuspäissään suuren peilin. Se on sillä siisti. Juri lähtee, mutta ero seurustelukumppanista ei ole tytölle yhtä helppo. Hän on kostonhimoinen, kuten moni muukin, jota on juksattu pahemman kerran. Panostajaystävä tulee hätiin ja niinpä räjäytetään aluksi Jurin postilaatikko. Muutakin jäynää on odotettavissa.

Tytön pään sisällä kiehuu siihen malliin, että lopulta ei huvita lähteä töihinkään pariin päivään, vaikka hänellä on empaattinen pomo, joka ehdottelee palaverissa kautta rantain jopa kallonkutistajaa.

Niemisen aiempi kirja Avioliittosimulaattori ( 2013) pääsi oitis teatterilevitykseen ja ehdokkaaksi HS:n kirjallisuuspalkinnolle. Niemisen kieli rikkoo tavanomaisen lukuromaanin rajoja, sillä tämän kirjan päähenkilö on hivenen ylivilkas tapaus ja sehän heijastuu minäkertojan verbaaliin tilitykseen.

Totta kai kirja on taitavasti tehty. Kirjoittaja varoo rakkausromaanien kliseitä ja antaa tytön koheltaa todella vallattomasti. Minä tykkäsin kirjoittajakouluttajana Niemisen tekstistä, joka on ilmaisuvoimaista ja napakkaa.

Tytöllä on myös mielikuvitusystävä surua selvittämässä. Kissa tulee aina esille sopivissa paikoissa ja sen ilmeitä voi tulkita aina omalla tavallaan. Tärkeintä, että on joku mukana vaikeassa elämäntilanteessa. Tällaista tapaa monessa lastenkirjassa. Itsekin olen käyttänyt kikkaa joissakin lastenkirjoissani.

Että mitä? Niemisen teksti tempaa mukaansa, on joskus toistoista ja pitkästyttävää, mitä tulee teemojen kuljetteluun. Mutta räväkkä verbaali ilmaisu ja humoristinen analyysi on nykytyttöjen mieleen. Mitä sitä joutavaa märehtimään exien perään, vaikka tietysti kun tarkkaan ottaen ajattelee, niin tyttö tulee aina saman ongelman eteen. Miksi minun piti särkeä se peili. Jouduin paapomaan joutavia raakkeja, joista ei ole edes oman elämänsä markuiksi.

Jouko Varonen