Satiiria nuorten lemmestä
Murrosiän syövereissä
Kennedy, pahalainen
Harri Manner: Einari, tytöt ja Kennedy, Arktinen banaani 2016
Pitääkin tytön äidin soittaa, että Kennedy on murhattu. Siihen hommaan taitaa Einarin ensimmäinen täyttymys lopahtaa. No pitäähän sitä yrittää muidenkin kanssa, kuten Teijan, joka on ollut ”ameriikan opissa” ja tietää rakkauden teknisen puolen – paitsi, että vetää Einarin housujen vetskarin vähän huolimattomasti auki ja siihen se asia sitten väsähtää.
Harri Manner ( s.1945) on saanut kiittäviäkin arviointeja ainakin esikoisromaanistaan ”Jos ja kun, jonka hän julkaisi jo ”ukkometsoiässä”. Manner tietää jotakin myös kuvataiteesta ja lastenkirjallisuudesta. Tunnettu Love Recordsin logo, joka eroottisuudessaan herätti keskustelua, on Mannerin käsialaa.
Tämä kirja vaikuttaisi enemmänkin Nyyrikin juttujen innoittamalta kuin vakavasti otettavalta luotauksena murrosikäisen pojan eroottisista kokemuksista. On tietysti muistettava, että Manner on satiirikko ja sisällyttää Einarin epätoivoisiin naisasioihin kosolti kirpeitä huumorimausteita.
Niin tai näin, ei tee mieli yhtyä arvostettuun kriitikkoon, joka on pitänyt Manneria nykykirjallisuutemme ansaittuna tekijämiehenä. Kirja voi tietysti viihdetehoillaan viehättää ja murrosikäiset pojat varmasti saavat siitä huumorinsekaista oppia seksiasioista. Milloin Kennedy, milloin äiti, milloin sade, milloin vetoketju. Esteitä löytyy Einarin lemmiskelyn tielle.
Kun ohjasin nuoria kirjoittajia, tuumin, että jokainen kirja on tekijälleen rakas. Taideteoksesta on siis kritiikissä löydettävä huonoja, mutta myös hyviä puolia. Etten vanhaa miestä ihan tunariksi alkaisi nimitellä, niin tuumin tässä lopuksi, että jos kirja on kirjoitettu, niin sillä on oletettavasti joku tilaus. Olisiko tämän kirjan ”tilaus” se, että nuori tuntee maailman ja hormooniensa myllerryksessä joskus tiettyä avuttomuutta. Ei ole helppoa olla nuori nykyäänkään, saati sitten Kennedyn aikakaudella.
Jouko Varonen