Kämppälukemista erämiehille
Kivoja, erähenkisiä juttuja
Erämaailma 2018 – 2019, toim. Minna Klapuri, Karisto-kustannus 2018
Näyttääpä siltä, että nykyerästelijöille, siis tosi jäärien jälkipolville, kelpaa saaliiksi paistiahven tai lapin miehen halveksima jänkäkoirakin. Mutta tärkeintä lienee, että ollaan luonnossa, ja nautitaan tunnelmasta malliin ”nyt metsä kirkkoni olla saa”. Niitä muistoja ei jälkipolvilta oteta pois, kun he saivat olla papan kanssa kalalla.
Kirjassa päästään tällä kertaa myös huumorin makuun joissakin jutuissa, kuten kahden eräpoliisin kokemuksia kuvaavan Seppo Saraspään tarinassa. Hillareissulla voi parhaassa tapauksessa saada suolammesta myös körmyniskoja ahvenia reppuun, tai jos lähtee peräti Inarinjärvelle kanootin kanssa, niin melko varmasti jupuilee kohta selkäevä purjeena taisteleva harjus siiman päässä. Mutta entäpä kun kahteen siimaan tarttuu yhtä aikaa jättiharri ja ne sotkevat siimat keskenään? Jätetäänpä jännitysmomentti jokaisen itsensä luettavaksi.
Kirjassa on kivasti myös naisnäkökulmaa mukana, vaikka kustantajan maineikkain eräkertoja-nainen Aini Tahvanainen ei enää taidakaan olla listoilla mukana. Tykkäsin ennen Ainin tyylistä, jossa oli lämmintä huumoria ja miehisen uhon ymmärtävää taltuttamista.
Matti Kettunen on lapsenlastensa kanssa kalassa, kuinkas muuten kun vaarille on jo kertynyt pieniä kalamiehiä matkaan. Vinotassu – tarinan nimihenkilö on kettu, joka on joutunut kerran rautoihin ja vioittanut tassunsa. Siitäpä moinen lisänimi ja legenda saatiin aikaiseksi, kun kettu kiersi sen jälkeen kaukaa raudat ja ansat.
Hivenen aneeminen jälkimaku jäi tämänkertaisesta Erämaailmasta. A.E. Järvisen ajat ovat ohi ja nykytarinoiden erästely on suurelta osin puuhastelua. Juttuja voisi tietysti auttaa huumori ja kiva dialogi, yhdistettynä luonnonkuvaukseen ja henkilöiden välisiin jännitteisiin. Itse kuitenkin Viihdyin kirjan parissa ja tietysti kun kutsu kirjolohisopalle kuului alakerrasta, tuumin, että sepä siitä tällä kertaa. Vanhojen eräjäärien aika alkaa olla ohi ja hyvä niin. Mutta yhtä en anna anteeksi, kirkasta lohisoppaa, jos kerran kermaa on jääkaapissa saatavilla.
Jouko Varonen
