Luvattomasta hirvestä kuharöykkiöön
Nuori polvi ponnistaa
Erämaailma 2020-2021, Karisto Kustannus 2020
Miten se menikään Matti Kettusella, että käytiin Rapalalta mittatilaustyönä kuhavieheet ja mitattiin minuutin tarkkuudella ottiaika kuhaparville. Sitten kun alettiin homma, niin ei keretty laskea kuin muutama vaappu niin alkoi jytkähdellä siiman jos toisenkin päässä. Pienimmät kuparikyljet heiteltiin kasvamaan ja painon kohotessa puoleentoista kiloon otettiin kala parempaan talteen. Kiteellä kun oltiin niin vietiin vielä ropakko Night Wishin porukoille savukalaksi. Kuvalla tietysti todennettiin kalaröykkiö.
Ei siinä ollut puhettakaan nykykotkotuksista nimeltä ” nappaa kala ja laske menemään”. Itseltäni on ikävä kyllä jo mennyt mielenkiinto villien kalojen reuhtomiseen veneeseen.
Kari Kovalainen napsii tunturilammella kuvia linnuista ja viskipullo on miehellä mukana. Ukolla jo uni maittaa kun ensimmäinen lekkeri on hoideltu kitusiin. Mutta vaimopaha soittaa ja aavistaa, tai tietää, mitä siellä tunturissa tapahtuu.
No ottihan se Hemingwaykin melkoisia tupsluikkareita, eivätkä ne olleet vieraita hänen romaanihahmoilleen. Jospa Kovalainen on päässytkin perille kupletin juonesta ja nousee vaikkapa finlandiakastiin noilla elkeillä. Moni kova proosanheittäjä on sitä maata, että kuppiin ei sylkäistä. Silleen voi löytää sen oikean plaanin jutulle.
Markku Hirvonen auttelee jutussaan isäukkoa pimeän hirven mehtuussa ja joutuu melkoiseen miehuuskokeeseen jo nuorella iällä. Se halavatun riistapäällikkö kun vielä vahtii, että jospa vaikka saisi hirvensuolien kätkijän kiikeliin tekosestaan. Kivat ja aidot ovat Hirvosella asetelmat.
Että mitä. Erämaailman jutut vain paranevat omista ajoistani.
Taisin niitä itsekin rustata nelisenkymmentä vuotta myös Erämaailman lehdille kuvineen joka syksy. Eränkävijän pääpottikin kosahti kohdalleni kolme kertaa pienemmistä summista puhumattakaan.
Sitä minä vaan, että kirjoittajien verbalistiikka voisi olla kekseliäämpää sekä juonen kuljettelu. Nyt menee Wanhalla Weijarilla Kettusellakin kuin saksalaisten jalkapallo, että suoraa linjaa vain keskialoituksesta maalille enempiä selittelemättä.
Mutta tosi hieno lukemisto on kysymyksessä. Ei siinä mitään. Pistäköön joku paremmaksi jos osaa. Asiantuntemustakin on ja todentuntua aina detaljeita myöten. Kustantajan Aini Tahvanaista on ikävä. Hänellä oli se virnuileva naisnäkökulma tai Aini ainakin kyseenalaisti miehisen uhon näissä puuhissa.
Pirskatti vieköön, en paremmin sano.
Jouko Varonen
SARV:n jäsen
