Erkka Westerlund, Manu Tuppurainen, Elämän peliä

Ihmisläheisen valmentajan mietteitä

Elämämme on jatkuvaa oppimista

Erkka Westerlund/Manu Tuppurainen: Erkka, Elämän peliä, Valmentava johtaminen, Fitra 2019

Erkka oli se jääkiekkomies, joka ei kiljunut aitiossa, ei saanut koskaan porttikieltoa seuraan matsiin epäasiallisen käytöksen vuoksi, ei tsempannut kiroillen, kun ”pojilla” meni huonosti.

Itselleni jäi vuosien varrella mieleen hänen positiivinen auransa, joka näkyi vaikka televisioruudusta ja lehtien palstoilta. Jääkiekkoilijoiden menestysresepteistä en tiedä paljoakaan, mutta luulen että kokonaisvaltainen ja yksilöitä huomioiva lähestymistapa on paras niin pelikentillä, kuin vaikka rehtorin ja opettajan työssä. Itse totesin tämän opetustyössä ja aikuiskasvatuksen ohjaajana. Saman voin kokea vaikka vieraan ihmisen kanssa jutellessa. Pitää kuunnella, osallistua, ymmärtää. Ei joka tilanteessa työntää itseänsä esille.

Erkka Westerlund oli puikoissa mm. kiekkoleijonien Riikan ja Moskovan MM-kisoissa, Sotshin olympialaisissa ja Minskin MM-kisoissa. Hyvälle miehelle riitti hommia myös KHL-valmentajana vain muutamia meriittejä mainitakseni.

Erkka lähti siitä, missä muut eivät onnistuneet. Hänellä oli lämpöä ja läheisyyttä, hän loi enemmän joukkuehenkeä kuin kukaan muu. Tämäkin kirja sopisi yhtä hyvin elämäntaitokirjaksi kuin konsanaan jääkiekkomiehen elämänkerraksi.

Mutta lieneekö kuitenkin niin, kuin usein joutuu huomaamaan. Kiltit jyrätään alle, kun tosipaikka tulee. Siinä lämmöt karisevat kun itseä 30 senttiä pidempi jätkä taklaa sinut pleksiin pää edellä. Siis olen haistavinani paikan myös niille, jotka pelaavat ”elämän ja urheilun peliä” rankemmin näkemyksin. No, hyvä niin tai näin.

Itse olen ”erkan miehiä” mitä tulee elämänkatsomukseen. Mutta en kyllä käännä enää toista poskea jos joku nappaa minua ronskisti päin lättyä. Sen on elämä opettanut.

Mainio elämänkerta. Siinä nostetaan hyvät arvot kunniaan. Oletettavasti minut siirrettäisiin syrjään jääkiekkovalmentajan paikalta jo alkumetreillä. Siellä tarvitaan myös kovuutta, kostamista, dominointia ja raakaa väkivaltaa. Sillä saadaan porukan kassakone kilkattamaan iloisesti.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen