Hyvän mielen virittelyjä
Kalevalamitalla Trumpista pakurikääpään
Erkki Jormanainen: Pussauspuu, Erkki Jormanainen 2021
”…”Itikat ovat isoja,
mahtavia mieliharmit,
pitkäpiikkiset ötökät
ovat aivan immuuneja
aineille tavallisille.
Parasta inisijöille,
pikiöljy pistäville.
Sitä Ruotsin armeijalta
ostelin yli varojen
typötyhjäksi varaston,
ajaksi lopun elämän
riittänevät mulle pullot”…
Ex päätoimittaja ei heittele murheen murtamia ajatusketjuja. Pikemminkin on kysymys ns. keittiöterapiasta tai sitten kieli poskessa harrastetusta wanhojen aikojen ihannoinnista, nuorten keväisistä rakkausleikeistä, naisministerien paremmuudesta, a.e.järvistyyppisistä luontoidylleistä, trumppivihasta. Minustahan Donald ajatteli omilla aivoillaan eikä mafian, kuten edeltäjänsä (kriitikon oma mielipide), kotoisesta häärimisestä tiskausvuorojen ja kahvinkeiton tiimoilta, eläkeläiselämän käpsehdinnästä, jne…
Kyllä Jormanainen kalevalamitan hallitsee. Jos loppusoinnut ja tavujako eivät ehkä sopisi laulun sanoitukseen, niin ovatpahan pelastajina alkusoinnut ja sisäsoinnut. Runot eivät tietysti pelaa paradoksin ja analyysin keinoilla, niinkuin hienoilla nykyrunoilijoilla. Niinpä se lienee, että jos semmoisen modernin runon lukee sata ihmistä, jokainen lukija käsittää sen omalla tavallaan, oman sielunmaisemansa kautta. Silleen se on nykyisessä kuvataiteessakin.
Mutta asiaan. Hyvän kirjan on Jormanainen väsännyt. Sitä ymmärtää huonompihoksaisempikin. Niin sitä pitää parisuhdetta elellä, että ei laske hommaa eskaloitumaan. Itse juon kahvini kupista, jossa on nuoren ja hehkeän hääparin kuva ja tekstinä jotenkin tähän tapaan:
– Parisuhteessa on miehen ja naisen yhteinen tärkeä tehtävä pitää nainen onnellisena.
No, naista pitää kehua vaikka siitä, että hän osaa laittaa aina vessapaperirullan oikein päin, tai muistaa ottaa kauppakuitit talteen, jos isäntä joutuu kirjoittamaan vaikka reklamaatiota viinirypäleiden sekaan eksyneestä liskoeläimestä.
Kriitikko meni taas hakoteille. Piti sanomani, että wanhan kansan elämäntapa hakkaa mennen tullen nykyajan hektisyydet. Sitähän se Erkki viivähtelevissä runoissaan muun lisäksi opettaa.
Jouko Varonen
SARV:n jäsen