Mestarien kattaus
Finlandia hymnistä Viipurin Vihtoriin
Estradilla Viipurin lauluveikot, 2 CD, Valitut Palat 2021
Jopas nyt jotakin ja voi hyvänen aika. Johan tenorien äänet leikkasivat ilmaa kuin hyvin hiottu sotakirves. Ihan tuossa menossa nousi kansallistunto uhoon uskomattomaan. Hienon koosteen on arvostettu mieskuoro pistänyt ilmoille.
Itse kuuluin opettajakoulutusaikoinani mieskuoroon ja tietysti myös sekakuoroihin. Sielläpä tapasi niitä sairaanhoitajatyttöjä, tai opiskelijoita. Kovin olivat kauniita ja kirkasäänisiä.
Yksi tenori oli miesporukassamme ylitse muiden ja sai laulaa sooloja minkä jaksoi. Kuoronjohtaja oli hulivilipappa ja kun joskus homma ei luistanut, niin nappasi taskustaan pastillirasian ja otti rohkaisua. Eihän sitä nyt saa toisille näyttää, että itsellä on joskus henkisiä vaikeuksia ja oikein lääkärin määräämiä rohtoja pitää jännitykseen ottaa.
Meidän porukan edellämainitulle tenorille hän tuumi, että tenorin ääni saa viimeisen voitelun, jos ennen konserttia tekee temput, niin sanoakseni.
Mitähän mie höpisen. On arvokkaat laulajat mahduttaneet muuten mahtipontiseen konserttiin Viipurin Vihtorin. Semmoinen se friskaa noiden koti-uskonto-isänmaa-Viipuri – Teosten välillä.
Tuli kuunneltua molemmat levyt keskittymiskyvyn herpoamatta. Wanhalle vaatimattomalle mieskuorolaiselle se oli näytös mihin kuorolaulu parhaimmillaan yltää.
Tuttuja, iki-ihania löytyi kosolti: Karjalaisten laulu, Vartiossa, Porilaisten marssi, Suomalainen rukous, Soi kunniaksi Luojan, Muistatko Monrepos´n, Pois meni merehen päivä, Finlandia hymni, Kotimaani onpi Suomi, Karjalan kunnailla, Oi kallis Suomenmaa, Ljuuli ljuuli, Sydämeni laulu, Pieni kansanlaulu, Suomen laulu, jne jne…
Upea oli kuunteluelämys, kun panin levyt soimaan varsin korkeista ämyreistä. Eipä virheisiin vinksahduttu, vaikka miten tarkkasin.
Meillä opettajien mieskuorossa oli paras se keväinen ” Taas leivoset ilmassa leikkiä lyö…
Kertakaikkiaan
Jouko Varonen
SARV:n jäsen
