Kekkonen ajatteli aina Suomen parasta
Urkki amerikkalaissilmin
G.F.Sander: Kansalainen Kekkonen, Suuri suunnitelma, WSOY 2021
Yhdysvaltalainen Gordon F. Sander ( s. 1951) tuntuu tietävän jokseenkin kaikki Kekkosemme vaiheista kirjoitetut sepostukset. No rapakontakainen perspektiivi voi joskus olla vähän erilainen.
Jos Kekkonen vaikka piipahti USA:ssa epävirallisissa merkeissä ja kukaties jutteli itsensä Kennedyn kanssa, niin jopa itänaapurissamme alkoi melkoinen sananvaihto ja kerran tupsahti noottikin kesken Urkin vierailun, oliko se nyt lomaluontoisesti Hawaijilla kokeneen kaverinsa Ahti Karjalaisen kanssa. Siinäpä meni pojilta juomiset väärään kurkkuun, kun lukaisivat asiasta kertovan sähkeen.
No, sehän on silleen, että jos on maalla vahva johtaja, niin kaatajia löytyy myös. Väittivät jopa, että nootti oli salajuoni lähestyvän presidentinvaalin vuoksi. Niinpä se Olavi Honka kaatui rytisten kuin kaimansa jo ennen vaaleja ja jätti homman kesken puntti tutisten.
Onhan Sanderilla muutakin kerrottavaa, kun on kuulemma tehnyt kekkoskirjaansa varten ihan laajahkon esityön, ellei vuosia kestävän. Sanderilla kun oli pääajatuksena ottaa selville, että miksi Kekkonen alkujaan halusi vahvaksi johtajaksi Suomeen.
Jääkööt hänen loppukoontinsa tässä suhteessa kekkostiiliskivestä kiinnostuneille itselleen etsittäväksi. Sanoihan aikoinaan myös paranaoidisena venäjäkriitikkona tunnettu kirjailija Remes, että älkää sitten kriitikot ilmituoko loppuratkaisua tai homma sulaa käsiin, niinkuin entisen pojan kosioreissu.
Kyllä tämmöinen kirja kietaisi mukaansa 50-luvun vaihteessa syntyneen kriitikon. Aamuaurinko jo paisteli sälekaihtimen välistä, ennenkuin tuli loppukoonnin vuoro. Itse olen kyllä sitä mieltä, että Kekkonen oli Suomen tulevaisuuden kannalta oikeilla raiteilla ja vedätti neukkuja mennen tullen, jos ei muuten niin vodkan ja saunan avulla.
Kiitosta kiitosta vain kirjasta. Taas sitä tuli viisaammaksi Urkin suhteen.
Peijoona vieköön.
Jouko Varonen
SARV:n jäsen
