Runollisesti vaikeista kohtaloista
Onnellisen lapsuuden loppu
Gael Faye: Pienen pieni maa, Like-kustannus 2018
Faye kirjoittaa lapsuudestaan Ruandassa, eliittikodissa, jossa on kaikkea, kodinhoitajasta lähtien. Mutta kun hutujen ja tutsien sodat alkavat kaikki muuttuu helvetiksi. Läheisiä kuolee, isä puukotetaan hengiltä, äiti muuttuu vähitellen surusta muumioksi.
Joskus jopa kasvojen muoto riittää pahoinpitelyn aiheeksi, vaikka kertojan vanhemmilla onkin Ranskan passit. Nenä jo kertoo syntyperästä ja rajalla tulee vaikeuksia.
Fayen teksti on kuitenkin positiivista ja runollista vaikka kertoo kurjuudesta, jota esim. nyky-Suomessa on vaikea käsittää. Kun maahamme pyrkii pakolaisia, annetaan helposti maastapoistumiskäsky, vaikka he kertoisivat, että kotimaassa odottaa kuolema ja sota.
Lueksin kirjaa läpi yön. Teksti oli todella koukuttavaa, verrattavissa jopa klassikkokirjailijoihin. Fayella on tapana keventää vaikeitakin aiheita huumorilla ja kerronnalla, jossa lapsi ei todellisuutta täysin ymmärrä. Poika elää kaiken keskellä toivorikkaana tulevaisuuteen nähden.
Gael Faye (s.1982) on ranskalais-burundilainen kirjailija ja muusikko. Tämä esikoiskirja Pienen pieni maa on saanut useita palkintoja ja oikeudetkin on myyty 29 maahan.
Jos kirja olisi pelkkää vaikeuksien märehtimistä, niin se voisi pitkästyttää aihepiirillään. Nyt on kuitenkin mukana kirjailijan henkilökohtainen elämänasenne. Se heijastuu tekstiin keventävästi. Lapsi ei näe kokonaisuuden mahdottomuutta ja raakuutta, vaan on täynnä tulevaisuudenuskoa.
” – Hutut tietenkin! Ketkäpä muut. He olivat valmistautuneet huolellisesti. Tekijät odottivat isää monta tuntia portillamme vihanneskori mukanaan. He tekeytyivät bugaramalaisiksi vihanneskauppiaiksi. He puukottivat isän ja poistuivat rauhallisesti, vitsaillen. Olin paikalla, näin kaiken.”
Jouko Varonen