Gambatte! Carita Österberg

Matkakirja Japanista

Kirsikankukkia, maatöitä, ystäviä

Carita Österberg: Gambatte! , Reuna-kustannus 2017

Kirjoittaja tekee yksin matkoja Japaniin. Hän haluaa, niinkuin nuoret joskus, löytää itsensä kaukaisen maan ihmisiin ystävystymällä. Tietysti tytön pitää osallistua tavallisiin maatilan töihin, kuten riisin istutukseen, kananhoitoon ja bambuaidan tekoon, Fukujuin temppelissä, jossa temppeli oli uusittu, mutta puutarha piti päivittää” uuteen julkisivuun sopivaksi.

Toinen matka suuntautui luomutilalle, jossa työnä oli mm. puiden istutus:

30-vuotias Yuki pyöritti Ashita No Morin pientä luonnonmukaisin periaattein hoidettua tilaa yksin. Hän myös toi maahan luomulaatuisia kahvipapuja, jotka jauhoi ja myi eteenpäin. Tilaan kuului kaksi kasvihuonetta ja pieni pelto sekä jonkin verran metsää.”

Matkalaiselle näytetään kaikkea kirsikankukkajuhlista buddhalaistemppeliin ja shintolaispyhäkköön. Voi vain arvioida, mitä tällainen matka merkitsee nuorelle ihmiselle ja hänen henkiselle kasvulleen. Matkalaiselle olisin suonut hyvän matkakaverin, jonka kanssa jakaa kokemuksia.

Itse tutustuin japanilaiseen ajatteluun ja sielunmaisemaan Haruki Murakamin teoksista. Erityisesti Norwegian Wood teos antoi minulle esimakua siitä, jota myös Österberg kuvaa omalla tavallaan. Kirjassa on myös valokuvia, jotka tietysti kertovat paljon matkalaisen tunnelmista.

Kun tulee aika suunnistaa kotimaahan, on olo haikea ja tyttö on jopa kahden vaiheilla, jatkaako elämää näissä vaatimattomissa olosuhteissa vai kaukana koti-Suomessa. Kirja on käsitettävä matkakertomuksena, jossa olosuhteet kuvataan yksi yhteen ja vailla kaunokirjallisia tehoja. Silti kirja antaa paljon lukijalleen. Suosittelisin teosta mm. niille, jotka suunnittelevat vaihto-oppilasvuotta tai pidempää oleskelua kaukaisissa maissa. Teoksessa olisi voinut olla enemmän jännitteitä ja särmää, sekä lähemmäs tulevaa kuvausta. Toki omia mielialoja myös löytyy kirjasta:

” Intiimi ilmapiiri sai minut tuntemaan itseni yksinäiseksi, kaipaamaan äkillisesti ihmistä jonka kanssa jakaa tämä uskomattoman kaunis iltahetki. … Pimeyden laskettua suuntasin junalle mielessäni vain yksi ajatus: tänne on tultava takaisin rakkaan ihmisen kanssa.”

Jouko Varonen