Runollista, analyyttista
Ei voi olla tykkäämättä
Hanna Brotherus: Henkeni edestä, WSOY Kustannus 2022
On tullut aika tönäistä lapset maailmalle. On tullut aika huomata, että yksinolo ei ollut odottamisen arvoinen.
Kun suvun kesämökki myydään, menee sekin henkinen turvapaikka. Pitää opetella ikääntymään, kohtaamaan kremppojen tulo ja lopullisen tilanteen vääjäämättömyys.
Pidin kirjailijan tyylistä. Hän käsittelee ihmiselämää kuin kirurgi, näennäisen helposti, mutta ammattitaitoisesti, kokemuksella.
Pidin myös Brotheruksen runollisesta maalailusta. Siinä ne kulkevat kavalkadina, entiset sielunmaisemat.
Uusi on tullut vääjäämättä. Pitäisi rakennella yhteyttä itsenäistyviin lapsiin. Pitäisi tulla sinuksi senkin kanssa, että yksinäistä ei odota kukaan. Sama vaikka painaisi aamulla herätessä päänsä takaisin tyynyyn ja jatkaisi oloa ilman velvollisuuksia.
Lienee se niinkin, että kun ei enää tarvitse tarjota turvaa ja huolehtimista lapsille, murtuu pois paljon turvallista ja ikuiseksi sementoitua.
Bortherus kirjoittaa näennäisen helposti ja nostalgisoiden, mutta analysoi tilannettaan niin, että lukija ei voi olla huomioimatta omia todellisuuksiaan.
Niin se vain on, että ihmisen on oltava vahva. Jos jää märehtimään murheitaan, se on väärä asenne. Sen sijaan tämän kirjailijan tyyli on tarjota mm. keittiöterapiaa niille, joille on tullut yllättäen yksinäisyys kumppaniksi.
Jäin koukkuun. Toisaalta, äkisti yksin joutuneena ja lasteni hylkäämänä ajattelin Brotherusta lukiessani, että kuule Jouko, sääli on miehelle sairautta. Pitää vain elää mahdollisimman positiivisena. Jos märehtii murheita, niin odottaa synkkä tulevaisuus. Hymyn, ystävien ja huumorin myötä elämä näyttää valoisat puolensa.
Kiitos upeasta kirjasta.
Jouko Varonen
SARV:n jäsen
