Melkein nobelistin järkäle
Entistä hyvää ja surrealistista
Haruki Murakami: Komtuurin surma, Tammi Kustannus 2018
Murakamin ( s. 1949) tuotannosta kiinnostuneet ovat saaneet taas uuden namipalan, joskin paikoin japanilainen mestari on surrealistisempi ja vaikeaselkoisempi kuin aikaisemmin. Niinhän siinä kävi myös nobelisti Samuel Becketille, kun palkinto oli saatu kirjat alkoivat siirtyä yksityiseen tajunnanvirtaan, lukijoiden saavuttamattomiin. Itse ihastuin ensin Murakamin teokseen Norwegian Wood. Murakamin proosa on japanilaiseen tyyliin upeaa, syvälle pureutuvaa sielunelämän analyysia, joskus eroottistakin, mutta aina hienostunutta. Norwegian Woodista on tehty myös onnistunut elokuvaversio.
Myös Komtuurin surmassa on minäkertoja, muotokuvamaalari, joka on leipääntynyt työhönsä ja vaimo, joka paiskii uratöitä, leipääntyy häneen. Erohan siitä sukeutuu. Mies ottaa asian raskaasti ja hortoilee vähän aikaa autoineen etsien tasapainoa ja päästäkseen kartalle tilanteestaan.
Ajautuu sitten vuorille, kuuluisan, oudon taidemaalarin luo. Itse olen Murakamin suhteen joskus vähän pettynyt, mutta kahlannut toki murakamini velvollisuudentunnostakin, nauttien hänen runollisen herkästä ihmis- ja sielunelämän kuvauksestaan, kuin timanteista.
Murakamin proosajärkäleitä lukiessani joskus väsähdän ja niin on tainnut tehdä myös Nobel-komitea, jolta on odotettu Murakamille jo vuosia vihreää valoa palkinnon suhteen. Aina nautin Murakamin ihmiskuvauksesta ja arjen nyansseista, sekä taitavasta sielunelämän tulkinnasta, jota löytyy tästäkin kirjasta.
” Haluaisin vierailla luonanne, kun hän on ateljeessa. Pistäytyisin vain käymään ikään kuin sattumalta. Yksi kerta riittää, enkä aio viipyä kauan. Haluaisin olla hetken samassa huoneessa hänen kanssaan ja hengittää samaa ilmaa. Muuta en toivo. Lupaan, etten sano tai tee mitään, mistä koituisi teille harmia. ” …
Nautittava kirja taas japanilaiselta proosan mestarilta. Lukisin sen sarjaan, jossa on murakamia hengästykseen asti. Niin kuin kirjailija olisi viehättynyt tesktiinsä ja unohtanut joskus lukijan yksin. Mutta ne hetket, joissa Murakami kuvaa ihmisiään arjessa ja hienotunteisilla nyansseilla, korvaavat kaiken. Murakamilta voi jokainen hakea hienovireistä elämänoppia joka ei jätä kylmäksi.
Jouko Varonen
