Hevoskouluttajan vinkkejä
Hyvä kirja hevosista
Tina Finn: Hevosen asialla Kari Vepsä, Docendo 2018
Kari Vepsään olen tutustunut enemmän laujana kuin hevoskouluttajana. Hän tuumii, että ”hevoskuiskaaminen” ei ole aina puhumista niinkuin voisi luulla. Jos hevosen kanssa on vaikeuksia, niin on syytä tietää, että se ei ole tahallaan ilkeä tai huvikseen hankala. Toisaalta Vepsä muistaa lapsuudestaan, että ukki puhui hevoselleen kuin parhaalle kaverilleen, joten puhumisellakin lienee puolensa.
Hevosella on ”oma persoona” jonka kautta se opettaa hoitajalleen jotakin arvokasta. Hevosmiestaidot tähtäävät parempaan arjen hallintaan hevosen kanssa. Hevosen on saatava liikkua paitsi ihmisen liikuttamana, myös vapaana tarhassa tai laitumella.
Maalaislapsuudestani muistan, miten hevoset vietiin metsälaitumelle ja ne ”kutsuivat” toisiaan, kun toisen vei laitumelle. Pian toinenkin, ennestään laitumella oleva, tuli kaviot kopisten paikalle, kun sinne tuotiin sen kaveri. Isä muisti myös savottapäivän jälkeen huoltaa hevosen. Tärkeä hetki oli hevosten piehtarointi tai uittaminen, joka oli niille mieluista.
Vepsän kirja on lukijaystävällinen ja vaikuttaa siltä, että hän jakaa parhaat vinkkinsä kirjan lukijoille.
– Hevoselta ei voida olettaa mitään sellaista, mitä sille ei ole opetettu. – On syytä muistaa, että johtajan paikka eläimen elämässä tulee aina ansaita, ei ottaa. – Mitä enemmän positiivisia kokemuksia ihmisestä varsa kerää muistipankkiinsa, sitä helpompaa sen kanssa työskentely myöhemminkin on.
Kirjan loppuun tiivistää Vepsä myös ”hevosen pyynnöt” jotka ovat tärkeää, oman kokemuksen kautta tullutta tietoa. Myös kirjan laadukkaasta ja havainnollisesta kuva-annista antaisin monta plussaa.
Jouko Varonen
