Upeita perinnetarinoita
Hiidenväki on auttavaista porukkaa
Johanna Valkama, Hiidenväen tarinoita, Lector-kustannus 2018
Hiisien perhe asuu joskus aivan lähimetsässä. Pitää vain olla satusilmät ja vankka usko menneisiin tarinoihin, niin ehkä heidät hoksii metsäpolulla, kukaties auttavat oikeaan suuntaan, jos olet eksyksissä sienikorisi kanssa.
Ystävällisiä ovat nämä Hiisien perheen jäsenet, joiden isähahmo on Hiisi, Hiitolan perheen pää.
Kun Hiisivuoren koulun oppilas Vili tapasi isoja koulukiusaajia metsäpolulla, hän ei jäänyt toimettomaksi vaan huusi näille: Itsellänne on rumat vaatteet, ihan yhtä rumat kuin puheennekin. No tietysti porukka lähti ajamaan Viliä takaa, mutta takaa-ajon lopetti hiidenväki nopsasti. Niin pitäisi jokaisen tehdä. Auttaa kiusattua.
Opettaja Henri Hiidenheimo läksi sienireissulle. Niin oli Henri innokas hyvästä sienisaaliista, että menetti suunnan. Mutta eipä hätää, polun varteen tupsahtanut Hiisimuori syötti Henrille hiisikeittoa, joka lennätti hänet omaan vuoteeseen. Oliko se unta? Ei sentään. Täysinäinen sienikori kuistilla oli jäänyt muistoksi mystiseltä sieniretkeltä.
Opettaja neiti Hukkanen vei oppilaansa metsäretkelle. Polulla oli paljon ihmeteltävää ja tietysti kohta oltiin eksyksissä ja uuvuksissa. Leirinuotion vierelle jäi vain roskakasa ateriajätteistä. Hukkanen luuli jo olevansa oikealla polulla, mutta aina tie johti takaisin nuotiopaikalle. Viimein lapset keksivät siivota mukaansa roskat, opettajan ja omansa ja kas kummaa tie koululle takaisin löytyi. Hiidenväki ei tykkää roskaamisesta ja osoitti taas mahtinsa.
Tosi makeita ja opettavaisia tarinoita. Hiidenväki on porukkaa, joka tuntee hyvät käytöstavat ja metsässä liikkumisen salat. Pidin myös kirjan kuvituksesta, joka sopi aihepiiriin. Kirja on kuitenkin liian arvokas värityskirjaksi, mitä siitä on yritetty myös tehdä. Värityskirjaksi sopivat vihkoset, eivät näin laadukkaat kovakantiset satukirjat.
Jouko Varonen
