Hieno lukukokemus
Hotellien ja kummitusten historiaa
Tiina Hautala: Hotellien henget, kuvitus Suvi Kari, Haamu-kustannus 2017
Vanhoissa hotelleissa on kummituksia, tai ainakin niistä kulkee tarinoita. Joku kummitus sytyttelee valoja, joku aukoo ovia, toinen voihkii ja toinen jutustelee vaikka huoneessa ei ole ketään. Erikseen ovat tarinat neidoista jotka etsivät yhä rakastettuaan, hotellin johtajaa, joka ei halunnut liittoon alempisäätyisen kanssa. Petikaveriksi toki alempiarvoinenkin kelpasi. No, tyttö otti tietysti rakkauden valat tosina ja palasi hotellille vielä haudan takaa. Kerrotaan myös, että Imatran valtionhotellissa tapahtui murhenäytelmä, kun tyttö tuli jätetyksi. Hän kirjoitti viimeisen kirjeen rakastajalleen ja se kirje joutui piikatytön taskuun. Tyttö itse hyppäsi koskeen. Myöhemmin tyttö alkoi liikuskella hotellin käytävillä etsien kirjettään, joka ei koskaan saavuttanut kohdettaan.
Joskus vanha hotellin perustaja vielä käyskelee käytävillä öiseen aikaan tarkistamassa että kaikki on kunnossa. Myös hotellin toimihenkilöt palaavat hotellille tarkistamaan, että asiat ovat järjestyksessä.
Kirja on lämminhenkinen, niinkuin hotellien aaveetkin, jotka eivät tahdo pahaa henkilökunnalle tai asukkaille. Tietysti tällaiset aavetarinat kerrotaan henkilökunnalle jo kun he tulevat töihin hotellille. Jotkut hotellivieraat jopa haluavat yöpymään nimenomaan tiettyyn ”kummitushuoneeseen”. Mutta aina ei kummitus esiinny. Se tulee esille yllättäen ja pyytämättä.
Kirjan taitosta haluan antaa ylimääräistä plussaa koska sivuille on jätetty reilusti tyhjää tilaa laidoille. Kun yleensä luen kirjoja makuulla, niin tällainen taitto on omiaan helpottamaan lukemista.
Kirjassa on myös ansiokkaasti selostettu hotellien historiaa ja hotellin henkilökunnan ja omistajien historiaa. Lukukokemus oli todella miellyttävä ja siksi luin kirjan kannesta kanteen muutamassa tunnissa. Lisää tällaista. Kustantamo-Aave on iskenyt kultasuoneen, sillä suomalaiset rakastavat aavetarinoita.
Jouko Varonen
