Nuoren tytön rakkaudet
Todenmakuinen nuortenkirja Laajarinteeltä
Jukka Laajarinne: Hurmeen maku, romanssi, Haamu Kustannus 2019
Laajarinne kertoo tavallisentuntuisen tarinan nuoren tytön kasvamisesta kohti elämän lainalaisuuksien tiedostamista. Juttu alkaa kirjelappusista, joita moni tyttö on saanut koulussa, siis kaukorakkaudesta. Kotona isä ja äiti varjelevat Karinia kuin silmäteräänsä ja huolehtivat, että tytön ura viulistina saa parhaan mahdollisen kannustuksen. Mutta pojat, pahalaiset, alkavat tulla mukaan kuvioihin. Jännitteitäkin ilmaantuu, ja ensimmäinen rakkaus, jota usein pidetään ainoana oikeana, poistuu kuvioista. Kas kun Karin vaatii Justukselta elämäntapamuutosta. Kuka sitä nyt tupakanhajuisia suudelmia haluaisi. Pojan olisi siis muutenkin muututtava.
Toinen rakkaus, Henri, odottaa jo nurkan takana. On arkojen suudelmienkin aika. Myyttisiä kuvajaisia liittyy myös tarinaan. Siis sellaisia kuin hautausmaakävelyllä löydetty hautakivi, jossa on sama syntymäaika kuin tytöllä. Nuorelle tytölle tällaiset asiat tietysti merkitsevät paljon ja laittavat mielikuvituksen liikkeelle.
On myös vanhalta näyttävä pullonkerääjämummo, jonka tarina kietoutuu läheisesti Karinin menneisyyteen. Karinia mummo vähän pelottaa. On epäselvästi kirjoitettu päiväkirja, joka kiehtoo tyttöä.
Mitä siis? Kirjassa on nuortenkirjan ainekset koottu kivasti hivenen myyttiseenkin kehykseen. Kirja ei aiheuta lukijalleen, nuorellekaan, traumoja. Sopinee siis tytöillekin samaistumismielessä, koska nuoruuden parisuhteisiin, seksuaalisuuden heräämiseen ja tietyn kapinamielen oireet on kuvattu varsin taitavasti. Loppukoontikin on kohdallaan ja tietysti myös idylli, jota nuortenkirjalta usein vaaditaan. Kasvutarinan aineksiakin on siis mukana.
Pidin kirjan tyylistä. Siinä kosketellaan nuoren tytön ja poikienkin tuntoja pieteetillä. Sellaistahan se nuorten elämä on, joskus sydänsuruja, joskus myös ylläreitä menneisyydestä.
Laajarinne on viisikymppinen matemaatikko ja filosofisten aineiden opettaja, joka siirtyi turvallisesta päivätyöstä vapaaksi kirjailijaksi. Toivottavasti jatko tuo enemmän särmää hieman tavanomaisiin tarinoihin, niin että tulee lopulta se jymypaukku aikuiskirjallisuudenkin puolella ja kassakoneet alkavat kilkattaa. Mutta ainahan ovat varalla opettajan paperit. Tuttu juttu itselleni nuortenkirjalija-opettajana.
Jouko Varonen
SARV:n jäsen
’