Hyvä Sara!, Sara Hildénin kolme elämää, Gummerus kustannus 2018

Kuvitetta ja faktaa Sara Hildénistä

Tahtonaisen muotokuva

Anna Kortelainen: Hyvä Sara!, Gummerus kustannus 2018

Sotavuosien jälkeen Lempäälässä nähtiin nälkää. Pahimmillaan tilanne oli kesäkuussa ennen uutta satoa. Pitäjässä syötiin pettuleipää ja viljaan sekoitettiin jäkälää ja kaurankaunoja eli -kuoria. …Joulun alla 1918 Sara sai kirkonkylän kansakoulun päästötodistuksen käytyään koulua Lempäälässä yhteensä kuusi lukukautta. ”

Alkoholismin varjostama avioliitto on Suomessa ikivanha perinne. Taustalla saattoi olla ensimmäinen syvän rakastumisen kokemus. … Sara oli elänyt koko aikuisuutensa itsenäisen naisen vapaata elämää, vastannut itse elannostaan…Nyt kun hän viimein oli uskaltanut päästää jonkun elämäänsä, tämä joku olikin vastuuttomasti käyttäytyvä alkoholisti.”

Sara Hilden ( 1905-1993) oli tamperelainen liikenainen, jonka tuhkimotarina köyhistä oloista arvostetuksi taiteenkeräilijäksi ja mesenaatiksi on vertaansa vailla. Kun taiteenmyyjät huomasivat Saran ammattitaidon kävi huutokauppayleisön joukossa kohahdus Saran astuessa sisään.

Kortelaisen kirja on vähän ilmeetön luonnehdinta Hildénistä. Niinpä hän joutuu turvautumaan kuvitteeseen ja viime vuosisadan moneen kertaan kuultuihin Suomen historiallisiin vaiheisiin. Kirja on lukukokemuksenakin raskas, ellei tosi puuduttava.

Tavallinen tarina vuosisadan alun kurjuuksineen ja avioliittoineen sodan henkisesti runteleman miehen kanssa tuntuu tuttuakin tutummalta. Mutta Sara voitti vaikeudet ja selätti sodan tuomat perhetraumat.

Kirjahan on selvästi näyttävä monumentti suomaiselle naiselle, joka kulkee omia polkujaan. Toki siinä on virkistäviä anekdoottejakin nimeksi. Kirjan taitto on sekavahko ja näyttäisi siltä, että teoksesta puuttuu viimeistely. Pitääpä ottaa ohjelmaan Tampereella käydessä taas Sara Hildénin taidemuseo arvokkaine teoksineen. Juttuhan on niin, että jokainen taideteos ja sen ymmärtäminen ovat sidoksissa katsojan henkilöhistoriaan. Siispä niin monta tulkintaa kuin katsojaa. Kirja antoi mielestäni hieman ilottoman kuvan Hildénistä.

Jouko Varonen

( SARV:n jäsen)