Sosiaalisuutta ilmenee myös eläimillä
Sosiaaliset ryhmät ja uskonto vaikuttavat
Sosiaalisuus, toim. Antti Gronow&Tuukka Kaidesoja, Gaudeamus-kustannus
Sosiaalisuus on tutkimusten myötä myös eläinten piirissä tärkeä ominaisuus. Tämä, suurelta osin teoreettinen teos pohtii sosiaalisuutta ja sen vaikutuksia ihmisiin ja ihmisryhmiin.
Joku ihminen on luonteeltaan sosiaalinen ja luo ystävyyssuhteita toisiin vähäiselläkin tuntemuksella. Tämän olen huomannut myös opettajana toimiessani. Koulun seinustalla seisoskelevat ne epäsuositut ja vähemmän sosiaaliset lapset, joilla voi todella olla yksinäistä ja vaikeaa. Nykyisen sosiaalisen median aikakaudella voi paha olo vielä pahentua esim. keskustelupalstojen kanavilla. Joku jopa päätyy toivottomiin tekoihin tämän vuoksi.
Mutta kirjaan. Kirjan tutkijat selvittelevät sosiaalisuuden käsitettä joskus tieteellisesti, kenties tohtorinväitteiden tai graditöiden siivittäminä. Sisällöstä löytyy neurotieteilijän näkökulmaa, Ihmismielen ja sosiaalisen vuorovaikutuksen korrelaatiota, yhteisön ja mielen välistä siltaa, ympäristöön hajautunutta kognitiota, sosiaalista järjenkäyttöä, jne…
Kirja on hyvä ja hyödyllinen esim. tutkimusten ja erilaisten opinnäytteiden tekijälle. Itselleni tuli usein tenkkapoo, kun en oikein pääse helposti sisälle tieteelliseen esitystapaan. Toki löysin kirjaa tutkittuani jotain tärkeää ja yleispätevää.
Ihmismieli on siitä erikoinen, että jotkut ovat jo lapsuudesta asti ns. ”hiljaisia poikia ja tyttöjä” joille sosiaalinen kanssakäyminen ja suhteiden solmiminen on vaikeaa. Toisilla kavereita riittää, he ovat työpaikan ”lemmikkejä” ja kaveriporukan ”ilopillereitä”. Positiivisuus lienee sosiaalisuuden tärkein edellytys. Pessimistiä ei monikaan huoli kaverikseen. Kirja stimuloi monenlaisia ajatuksia, mutta tietysti toivoisin luettavakseni myös ns. selkokielistä kirjaa sosiaalisuudesta ja sen vaikutuksista, jopa kansan antamien esimerkkien ryydittämänä. Näiltä tekijöiltä semmoinenkin onnistuisi.
Jouko Varonen
