Kauhun kautta onneen
Ukonilma tuo ”noutajia” ja muita kauhuefektejä
Ilkka Auer: Kymnaasi Orvoille ja Hyljeksityille tytöille, Haamu Kustannus
Päähenkilö Sofia (16 v.) on joutunut kokemaan kauhua enemmän kotioloissa, sairaiden kasvatusvanhempien hoivissa, kuin konsanaan aavemaisessa tyttökodissa jonne hänet ohjataan.
Aikanaan 60-luvulla kuuntelimme sisarieni kanssa jännitysnäytelmää radiosta. Sairas murhaaja siellä seisoi pimeässä kellarissa ja kähisi tytölle: – Tules vieläkin lähemmäs.
Ei muuta kuin oharit ja radio kiinni. Mutta uteliaisuus voitti. Kun avattiin kanava muutaman minuutin kuluttua sieltä kuului taas kolkko ääni: – Tules vieläkin lähemmäs.
Vielä teimme saman tempun kolmannen kerran samalla lopputuloksella. Varmuudeksi töpseli pois, kun siskotkin jo kirkuivat hädissään.
Mutta asiaan.
Tämä on todella tömäkkää kerrontaa siitä miten outo tyttökoti johdattelee asukkinsa toden ja noituuden välimaastoon ja päähenkilö Sofia joutuu taistelemaan pahiksia vastaan. Eikä mitään tavallisia pahiksia vaan noita halavatun henkiolentoja.
Tämmöinen kirja, joka sopii vaikka nuorisokirjagenreen voisi olla kiva esim. tyttösille, jotka ovat virittäneet teltan takapihalle ja päättäneet asua siellä viikonpäivät yötä myöten. Voisihan sieltä joku heikommilla sielunvoimilla varustettu tulla pää vinossa ja huulet vapisten äidin viereen keskellä yötä, tai juosta metsään taakseen vilkuillen kuin jalkavaivainen kalkkuna, mutta sehän on vain elämää.
Kirja on ihan genreensä korkealle rankattavaa kauhukirjallisuutta ja varsinkin tämän tyttökoulun kasvatusmetodit ovat mielenkiintoista luettavaa. Laatuviihdettä kerrassaan.
Jouko Varonen
SARV:n jäsen
