Hyi helevetti, mikä koettelemus
Intellektuelli jäi erakoksi
Ilkka Karisto: Vuosi ilman nettiä, WSOY Kustannus 2021
Tulee ihan mieleen Arto Paasilinnan kirja Jäniksen vuosi, jossa kiireiden keskiössä oleva mies heitti kännykän järveen, löysi kaverikseen loukkaantuneen metsäjäniksen ja eleli vuoden luonnonläheistä elämää, siis ns irtolaisena.
No kyllähän se työelämä on tuommoisella menestyneellä miehellä, Kuten Karisto, yhtä pyöritystä. Nykyisin kun netin käyttö on ihmisille tärkeämpää kuin aamupuuro jo pelkkien työasioiden vuoksi.
No mitäpä sitten tapahtui. Pankkiasiat täytyi hoitaa pankissa tai puhelinsoitoilla, pois jäivät kaikki sosiaaliset mediat, jopa face ja twitteri, Googlea mies ei päättänyt vaivata sen vuoden aikana. Monessa asiassa hän oli sitoutunut nettikiimaan.
Kas kun netti on tehty siten, että se paitsi sitoo ihmisen tuntikausiksi kaikenlaiseen hömppään, odottelemaan kavereilta vastausta erinomaisiin viesteihinsä, huolestumaan siitä, jos joku ei ehdi pitämään yhteyttä vähitään kolme kertaa päivässä, painelemaan nappuloita, joissa pyydetään päivityksiä jne, että saataisiin tiedot nettikäyttäjästä siirtymään maailman ympäri, kokoamaan aineistoa ihmisten mieltymyksistä, että voitaisiin tehdä niihin sopivia mainoksia ja syöttejä. Pitäisi klikkailla jokaista joutavaa linkkiä, joiden otsikot on laadittu herkullisiksi ja mieltä stimuloiviksi.
No ”ilellä” näytti kuitenkin olleen ruutia pitää päätöksensä. Hän huomasi, että ihmiskuntaa on harhautettu pahan kerran noilla addiktioihin koukuttavilla nettimaneereilla.
Vuoden päästä kirjailija päätti kyllä käytellä nettiä, mutta valikoidusti. Kas kun ihmisellä pitäisi riittää aikaa perheen parissa ololle, luontoreissuille, läheisyyden lämmön antamiseen kumppanille, lasten kasvatukselle ( mieluummin muuhun kuin örkkipeleihin ja sosiaaliseen törkymediaan, joiden avulla isä ja äiti saavat ”omaa aikaa”, kukaties kupposten kallistelulle lähipubiin).
Tärkeää olisi myös huolehtia fysiikastaan ja terveydestään. Näistä kaikista kun netti varastaa suuren osan.
Kiva kirja. Jopa elämänviisautta aika paljon sisältävä ja satiiriseksikin luokiteltavaa huumoria jakeleva.
Mies pisti koneensa kontilleen ja se siitä. Sehän on, niinkuin itse olen huomannut, että addiktiosta kuin addiktiosta pääsee irti, kun jaksaa pinnistellä pari viikkoa siitä erossa. Loppu on jo silkkaa pässinlihaa.
Hyvä kirja.
Hallelujaa.
Rapsautan teoksesta excellent ++. Kolmas plussa kun on tarkoitettu Jouko-kriitikolle ja Jumalalle.
Jouko Varonen
SARV:n jäsen