Baletin kulissien takaa
Oliko työyhteisö sairas?
Liisa Palin & Merja Tuohimaa: Illuusio näyttämöllä, Baletin lumo ja todellisuus, Docendo Kustannus
” Työyhteisömme oli sairas jo ennen kuin tulin taloon. Taiteilijat yksinkertaisesti pelkäsivät oman paikkansa puolesta, mutta suurin osa piti suunsa kiinni. Pikkuhiljaa opin, että ooppera- ja balettitaiteilijoiden hierarkiaan kuului hyvin vähän keskustelua, avoimmuutta ja toisen työn arvostamista.”
Kirjan tekijät ovat Kansallisbaletin tähtiä. He tietävät mistä puhuvat. Jo puomipaikkojen jako harjoitussalissa noudatteli tarkkaa hierarkiaa. Nuoremmat joutuivat reunapaikoille jossa peili vääristi kuvan. Arvostettujen taiteilijoiden paikka oli puomin keskivaiheilla, jossa näki virheettömästi itsensä.
Niinhän se on, että baletin maailma noudattelee yleisiä työpaikkalakeja. Surkeinta on kun joutuu odottamaan vuoroaan esityksiin vuosikausia, saati sitten pääroolia. Siinä kyllä käy kuin entiselle pojalle koulunäytelmässä. Opettaja tuumi: – Jospa sinä esittäisit kiveä tuolla näyttämön reunassa.
Balettitaiteilijat jäävät nuorena eläkkeelle. Nelikymppisen ballerinan on jo harkittava lisäkoulutusta opettajaksi. Niin tekivät myös kirjan kirjoittajat.
Joillekin vapautuksen kurimukseen tuo fysiikan pettäminen ja siirtyminen muihin tehtäviin.
Toki kirja valottaa myös balettitanssijan tähtihetkiä, vierailuja ulkomaille, karismaattisia johtajia, kuten Alm, tanssitaiteen opetuksen uusia suuntauksia, alan henkilöiden mielipiteitä, jne…
Pidin kirjasta. Se on sopivan särmäinen eikä kaihda ottaa puheeksi balettitanssijoiden elämän nurjia puolia. Vammautuminekin on ollut aina vaanimassa nuoria tanssijoita.
Että mitä. Hyvä ja tarpeellinen kirja. Tanssijoiden kyräilevässä ja hierarkisessa ilmapiirissä on tärkeä teko, että joku avaan suunsa. Nuorta taiteilijaa kun vaanivat myös psyykkiset ongelmat.
Jouko Varonen
SARV:n jäsen