Ilona Partanen: Surullinen Luru, Mini Kustannus 2022

Herkkä kuvasatu

Tosi taiteilija asialla

Ilona Partanen: Surullinen Luru, Mini Kustannus 2022

…”Kotipuistikossa maa hengitti viimeistä kertaa talven viipyilevää viileyttä. Kevättä se ei enää estänyt, ja niin kukkien kujerrus ja auringon lämmittävä katse herättivät Sykkyrämyyrän tuona aamuna”…

Kiinitin huomiota esim. kirjan taiteelliseen antiin, piristäviin uudissanoihin ja jännitteiseen tarinaan. Kas kun vaaleanpunainen pilvi alkaa dominoida maisemia.

Asiasta on tietysti otettava selvää. Jännittävien vaiheiden jälkeen todetaan, että ystävä on vaikeuksissa ja erittää tuskassaan vaarallista, vaaleanpunaista sumua, joka kohta peittää auringon, ellei jotain auttavaa keksitä.

Minusta kokonaisuus näyttäytyy monisyisenä, ei vähiten tajunnanvirtaisen, jopa yksityisen kuvakielensä vuoksi.

Jostakin syystä hiipi haikeus mieleeni, kun lueskelin ja katselin kirjaa. Ehkä sen teki tietty tunnelma joka viipyilee tarinassa.

Wanha Timo K. Mukan viisaus, että taiteilijoilla on siivet, mutta kriitikoillapa ei, hiipi mieleeni. Kuvataiteilija on semmoinen harvinainen yksisarvinen, joka ei mene päämäärään suoraviivaisesti. Kirjan kuvitus on detaljirikasta, myös taiteilijan omaa psyykeä luotaavaa.

Surullinen Luru on jatko-osa teokselle Minä olen Sykkyrämyyrä, mutta toimii toki itsenäisenä tarinana. Loppuidylli on mukana tässä seikkailussa,  joka hivottelee myös luonnonsuojelullisia tehoja.

Lasten kuvakirjoissa on se hyvä puoli, että ne sopivat yhtä hyvin aikuisille. Eräs taso tässäkin tarinassa ja kuvissa on aikuisia varten. Silti kirja viehättää lapsia, ei vähiten oivaltavan ja luonnonläheisen kuvakielensä vuoksi.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen