Isokallion ja Paasilinnan jalanjäljissä
Kunnallishuumoria
Panu Rajala: Ilonhilaaja, Minerva 2017
Panu Rajala on tehnyt vähän Kalle Isokallion huumoriproosaa muistuttavan kirjan. Paremmin hänet tunnetaan kirjoistaan jotka hän on kirjoittanut elämänkumppaneistaan. Rajala on tohtorismies ja tunnettu kirjallisuudentutkijana. Muistissa ovat mm. kartoitukset F. E. Sillanpäästä.
Kunnan verojohtaja Kosti Korventausta seikkailee kirjassa, jonka huumori ja henkilökuvaus ovat tietysti vaativan lajin huomioiden melkoisen osaavia. Toisaalta lukija vähän pitkästyy kirjaa lukiessaan. Korventaustassa on henkilöhahmona vaikkapa Paasilinnan siltainsinööri Jaatista ja Isokallion poliittista satiiria.
Korventaustalla on edessään eläkevuodet mutta kunnallispolitiikkaa hän ei aio jättää, vaan asettuu ehdolle vaaleissa. Miehellä on ollut myös vaimo, mutta liitto päättyi molemminpuoliseen tyytymättömyyteen, jonka Korventausta tuo myös esille. Työtoverit ja esimieskin saavat osansa eläkkeelle lähtijän mielipahasta.
Rajala yrittää myös seksististä lähestymistapaa, mutta vähän vaisuhkosti ja ponnettomasti, mikä tietysti on eläkeläisseksille ja tälle kirjallekin enemmän kuin tunnusomaista:
”Laukeamisen jälkeen he lojuvat jonkun aikaa raukeina rinnakkain. Vatsat nousevat ja laskevat. Pirjo silmäilee Kostin lerpahtanutta miehuutta ja arvioi: – Sulla on kyllä ruma kyrpä, mutta sä osaat käyttää sitä aika hyvin.”
Ei Rajalasta vielä tällä satiirisella koosteella tule johtavaa humoristia kirjallisuuteemme, joka kaipaa Huovisen ja Paasilinnan jälkeen vähän piristystä. Mutta hyvä yritys kuitenkin. Minulla meni kirjan lukemiseen muutama tunti elokuun aurinkorannalla ja tietysti huomasin, että Rajalalla on kyllä sana hallussaan. Vielä enemmän jäntevyyttä, terävyyttä ja analyysia toivoisin.
Jouko Varonen