Herkänhauska selkolukuinen
Pikkuisille pitää tarjota illuusioita
Inka Hytönen, Kristiina Mäkimattila: Herkko ja Hilla, Munkkipossut, Lector Kustannus Oy 2021
No nytpä wanha lastenkirjailija sen oivalsi. Mitä sitä turhia tykittämään vaikeita juonenkulkuja lasten kuvakirjaan.
Pitää olla vain ihanat satusilmät niin koskettava kuvitus ja oivaltava juonenkulku syntyy kuin itsestään.
Tämän kirjan tekijät ovat asian hiffanneet. Herkon ja Hillan seikkailu syntyy ihan keskellä päivää, koulumatkalla.
He ovat sisaruksia, jotka todella tykkäävät toisistaan – ja leipomon tuotteista.
Kun leipomosta tulee ikääntynyt mummeli, niin eikös tämä pudotakkin huivinsa kadulle. No kirjan sankaripari on kärppänä paikalla ja ojentelee huivia vanhukselle, joka ei aluksi kuule tai ymmärrä.
Mutta voi sitä hymyä ja hyvää mieltä, kun asia selkiytyy. Joskus vain ikäihmisiltä tahtoo unohtua tai tippua tavaroita. Mutta mummopa ei jätä kiittämättä, vaikka kiitoskin olisi lapsille jo kova sana. Hän antaa rapisevan paperipussin jossa on kaksi, kukaties uunilämmintä, munkkipossua.
Niitä popsiessa kotimatka sujuu ratevammin. Ja kohta on kehitteillä myös innovaatio. Lapset päättävät autella myöhemminkin vanhuksia, vaikka ilman munkkipossuja. Tosin mahdollinen palkkiokin käväisee mielessä. Yritykselle leivotaan samalla nimikin: ”Katupartio”.
Wanha kriitikkohan luki tämän sydänlämpöisen kirjan hellyttävine kuvineen kolmeen kertaan. Ja eikös vaimokin sanonut sen hotkaisseensa jo neljä kertaa. Totuushan tietysti tarjoaa muutakin kuin illuusioita ja idyllejä, mutta semmoiset asiat tulevat eteen sitten aikanaan.
Selkolukuisia kirjoja todella tarvitaan. Niitä voi lukea yksin tai yhdessä aikuisen kanssa. Mikä parasta kun asioita yksinkertaistetaan, niin kirjan kiva sanoma menee pikkuisille vielä paremmin perille. Ja mitä sitä aina tyrkkimään efektiivistä puuroa lapsille, jotka saavat semmoista moskaa televisiosta jo parhaaseen katseluaikaan, kun jännäreistä heitetään esim. ennen uutisia aivan lapsille sopimattomia pätkiä. Etten sanoisi törkyistä tavaraa.
Kiva ja kaunis hyvän mielen kirja. Tällaista pitäisi elämänkin olla parhaimmillaan. Mutta rakkauden sanoman oppii löytämään usein vasta ikääntyneenä ja viisastuneena.
Jouko Varonen
SARV:n jäsen
