Ortodoksinen traditioko vaarassa
Katsaus kahden auktoriteetin näkemyksiin
Veikko Purmonen: Venäläisen teologian kaksi tietä, Itä-Suomen Yliopisto, 2020
…” Pääasiallisin länsimaistumiseen johtava tekijä oli ortodoksisten teologien koulutus roomalais-katolisissa tai protestanttisissa oppilaitoksissa”…
…”on kuitenkin lakkaamatta tehtävä työtä kirkkojen välisen sovinnon ja lähentymisen ja puolesta”… (Kartashev/Bulkakov)
…”Bulkakov näkee ykseyden kirkolle annettuna lahjana ja ekumenian sille kuuluvana tehtävänä”…
Mielenkiintoisen väitteen on Isä-Veikko ja Helsingin ortodoksisen Kirkon ”ainoa oikea pää”, ex kirkkoherra, kirjoittanut. Teos menee suoraan nykyaikaan arvotuksiltaan, vaikka peilaa kirkkojen vuosisataista historiaa.
Enpä ole ennen lukenut näin lukemaan stimuloivaa tekstiä. Yleensähän väitteet pudotellaan suoraan norsunluutornista. Kriitikkkona, jonka tekstejä on tänä vuonna lukenut taide- / kirjallisuusblogiltani lähes 40 000 henkilöä, sanoisin että kääntyisin heti, jos olisin Purmonen, vaikka Into-kustannuksen puoleen, kaupallisen kustanteen merkeissä.
Ortodoksisessa perinteessä ei parhaimmillaan ole kysymys pikkusieluisuudesta. Päin vastoin, se edustaa pysyvää arvoa maailmassa, jossa arvot ja arvotukset heilahtelevat laidasta laitaan, jopa kirkollisissa piireissä.
Kun tutustuin matkallani Saharassa vanhaan luostarin johtajaan, huomasin ortodoksisuuden toisen puolen, huumorin ja ihmisläheisyyden. He olivat tehneet koptilaisen luostarinsa kokonaan savesta ja vieressä oli rehevä luostarin puutarha. Sieltä partamies kävi vihreitä yrttejä jotka ripotteli teeheni. No, vatsavaivani paranivat, jos eivät yrteistä, niin läheisyyden ja ihmisrakkauden ansiosta, siitäkin huolimatta että tunnustin olevani ”lutherian”.
Tiesin, että koptilaista kirkkoa pidetään puhdasoppisista puhdasoppisimpana. Mitään ylimielisyyttä en havainnut. Hyvästijättö oli sydämellinen ja sain lahjaksi puisen taidokkaan koptilaisen ristin.
Mutta asiaan. Joskus väitteen tekijä pudottelee terminologiaa suoraan norsunluutornista, mutta kaiken kaikkiaan ymmärrettävästi. Kirjoittajalle kiitos aihepiiriltään tärkeästä julkaisusta.
Taidanpa sanoa, niinkuin Valamon luostarin entinen igumeni, Petri Sarho:
– Kiva oli jutella Jouko, mutta nyt on vähän hommia. Tule myöhemmin munkkikahville Trapesaan. ( Tällaista lähestymistapaa diggaan.)
Jouko Varonen
SARV:n jäsen