Isän varjo, WSOY Kustannus 2020

Herra varjele suomalaista miestä

Kimmo Oksanen tykittää isukista

Kimmo Oksanen: Isän varjo, WSOY 2020

…”Isä valokuvasi paljon. Ehkä hän yritti kuvilla säilyttää jotakin. Pelkäämmekö menettävämme jotakin, jos emme ota siitä kuvaa? Omistan isän kameramuseon. Kameroita on yksi jokaiselta vuosikymmeneltä.” …

…” Jeesus teki taikoja kuin Harry Houdini ja puhui kuin Vladimir Lenin. Tuollaisen yhdistelmän voimaa on mahdotonta vastustaa. Jeesuksen teot ja puheet asettuvat jonnekin faktan ja fiktion, taitavan lääketieteen, insinööritaidon, juridiikan, astronomian ja huuhaan välille”…

Sehän lienee niin, että kun poika kasvaa tuonne 13 – 17 ikävuoden välille, niin ennen siitä ei tule miestä, kunnes painaa oman isän lattian rakoon sekä henkisesti, että joskus fyysisesti. Olenpa moisen itsekin kokenut. Sehän on luonnon laki. Kasvoipa pojasta mimmoinen oluthemmo ja nelikymppinen rintaruokintamies hyvänsä, niin isää on kohdeltava kuin välttämätöntä riesaa, tai peräti tehtävä niin kuin Oksasen kirjan monimielinen kannen teksti antaa ymmärtää ”Minä tapoin isän”.

Jokaisella isällä on ollut ihanteita, niin elämän, naisen, kuin lasten suhteen. Isällä on tapana puhua suoraan mutta sitähän ei hienossa perheessä sallita. Naisilla on toisin. Vaimo elää rouvien kanssa kuin kala vedessä vaikka pää olisi täynnä pimeitä salaisuuksia.

Kerran joku hieno rouva kehotti isää juttelemaan teinityttären kanssa. Tämä kun oli ulkona ihan yhdeksään asti. No, isä kutsui tyttären puhutteluun ja myöhemmin rouva uteli tyttäreltä maireasti hymyillen, että mitä se Jorma sulle jutteli. Tytär tuumi: – Sanonko sanasta sanaan? – No jos tämän kerran, innostui rouva. Johon tytär virnistellen: – No faija tyrkkäsi, että naisen paras instrumentti elämän orkesterissa on pylly. Sen avulla homma hoituu.

No mutta mitäs minä nyt. Kiltti mutta melkein lannistettu kriitikonrenttu. Oksasen kirja on ihan kivaa luettavaa. Ei hän ole ensimmäinen, jolle autoritäärinen isä on tuonut lapsuuden traumoja kestettäväksi. Mieshän on verbaalisti taitava. Uskontokritikkiäkin tunkee väliin ja jos vaikka mitä ihan hengästykseen asti. Lieneekö jäänyt antamatta isälle lättyyn, kun poitsu noin vielä kipuilee. God bless papparaiset.

Halavattu ja hallelujaa.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen