Kai Linnilän ruokavinkkejä
Liha maistui isoisälle
Kai Linnilä: Isoisän keittokirja, Maahenki Oy 2017
Kai Linnilä paneutuu isoisän aikaisiin ruokiin. Yleensähän maalla sika pantiin suolaan ja siitä napsittiin pitkin talvea lihoja ja läskiä pannulle. Joskus tehtiin nuoresta vasikasta aladoopia ja siihen tarvittiin tietysti liivatetta tekemään ”tytinästä” tytisevää. Mutta olipa kuitenkin sianpääsyltty, johon aladoopia ei tarvinnut käyttää kun sian pään rustoissa ja kudoksissa oli tarpeeksi sitkoaineita. Sianpäitä ei nykyisin ole kaupan, mutta tietysti maatiloilta niitä voi saada. Viipurin kauppahallista voi tuoda tietysti tuliaisina tytinä aineksiksi sianpäänkin.
Linnilä on ottanut kirjansa aiheeksi viime vuosisadan alkupuolen ruokatottumukset. Niinpä kirjassa on paljon esim. raskaita liharuokia, jotka nykyisenä vegaanibuumin aikana alkavat jäädä jo taka-alalle. Kasvisruokiankin esitellään, kuten tuttu raperperipiirakka, salaatti, sienikastike, nokkosmuhennos, jne…
Verilettuherkuttelu oli ennen vanhaan tapana itsenäisyyspäivän aikoihin, jolloin joulusika teurastettiin. Veren taltioimisessa oli omat rituaalinsa, joita lapsetkin saivat estelemättä katsoa. Mutta teurastuksen aikana oli tietysti lapsille tekemistä ”saparoveitsen” hakemisessa naapurista ja naurunalaiseksihan siinä jouduttiin kun naapuri lähetti meidät seuraavaan naapuriin jne, että saparoveitsi lopulta löytyisi. Sillä aikaa isä teki rahvaanomaisemmat puuhat ja sian ruho heilui jo puhtoisena odottamassa paloittelua.
Kotiviili oli tietysti hyvä ruoka, kun siihen lisättiin vielä talkkunajauhoja. Ternimaidosta tehtiin hella- ja uunijuustoa. Läskisoosi oli Pohjois-Karjalassa perusruokaa ja siihen kuuluivat lisäkkeinä oman maan perunat. Erityisesti sinipunaiset perunat olivat maukkaita tai siiklit. Lantuista oli ehdoton ykkönen mustialan lanttu, joka maistui lapsille vaikka veitsellä ”jältettynä” ja oli maultaan imelää. Lanttupaistikkaitakin napsittiin suurena herkkuna. Pekka Puska teki lopun pohjoiskarjalaisesta läskisoosiherkuttelusta, mutta lienee sillä ennen monta ruokaveroa kuitattu. Nykyinen kasviskulttuuri on tietysti muutos hyvään ja terveelliseen suuntaan.
Kirja toi paljon muistoja mieleen. Ennen elettiin maalaistalossa omavaraisesti. Sienet, eli haaparouskut ja karvarouskut olivat korvossa kellarissa. Aitasta löytyivät jauhot ja puolukat. Muistui kirjaa katsellessa mieleen lasten suosikkiruoka, puolukat ja ruisjauho sekoitettuna. Sika oli myös suolassa korvossa. Joskus ei ollut muuta asiaa kauppaan kuin kahvin ja suolan osto.
On kulttuuriteko, että näitä isoisän ajan ruokareseptejä on tallennettu.
Jouko Varonen