Nyt huumori kukkii ja huuli lentelee
Kun Jeesus kyllästyi ilmestymästä paahtoleipiin
Janne Sarja: Läpimurtoteos, Siltala Kustannus 2020
Mie kun arvelin, että semmosissa telkkuohjelmissa kuin ”Pitääkö olla huolissaan”, jätkät keksivät itse nokkelat spiikkinsä. Mutta tämä ”komea ja varakas mies” kuulemma rustailee niitä valmiiksi. Hyvin hän vaikuttaakin olevan sanavalmis ja itseironiakin on kohillaan, ei siinä mitään.
Neuvoskelee Janne, että jos haluaa tulla välttämättä surulliseksi, ei pidä ottaa vierailukutsuja vastaan, ei saa lähteä lenkille, sohvaa ei sovi jättää hetkeksikään ja syötäväkin on sängyssä. Puhelinta pitää räplätä kuin se olisi ainoa lohtu. Kiinnostavia kirjoja ja lehtiä ei saa lukea. Jne…
Toisaalta, eihän se ole ihme, että tulee surulliseksi, kun Jeesuskin on jo kyllästynyt ilmestymästä ihmisten paahtoleipiin. Alkuperäinen jujuhan Jeesuksella oli se, että hän uhraa itsensä ihmiskunnan syntien tähden ja sen jälkeen poistuu kuvioista.
Kaiken huippu on, että Jeesuksen duuniksi on annettu ilmestyminen kaikenmaailman julkisuudenkipeiden hemmojen unissa, puunkuorissa, jne jne… . Eivät ole Jeesuksenkaan hommat niitä kepoisempia. Kyllästyyhän siinä moni muukin partajepali jos aina joutuu markkinointihommiin.
Mutta asiaan. Kyllä nyt on oikea sketsinero ollut tekemässä kirjaa. Uskaltaa jopa naureskella välillä itselleen, että ei lupsakoitten uskovaisten ivailu tai keisarin uusilla vaatteilla pelleileminen jää opuksen ainoaksi anniksi.
Ihan olisi kannattanut kirja painaa isolla präntillä, että vanhat kunnon aristokrattelit eivät olisi pystyneet näitä herjoja ohittamaan.
Kyllä Janne-poika on ihan laatuisa yhteiskuntakriitikko. Mutta jäyhä Suomen kansa menee kyllä hänestä huolimatta kirkkoon, suutelee pappismiehen kämmeniä, alistuu semmoiseenkin, että ässäarvalla kyllä ajan oloon voittaa omansa takaisin ja auttelee hädänalaisia ja sairaita.
No kiitos ja hallelujaa vain Jannelle.
Kunnon irvailu aina puolustaa paikkansa. Suomalaisia kun kusetetaan liian paljon telkuissa ja mainoksissa.
Martti Luther se oli aikanaan rento jätkä. Lopetti semmoisen käytännönkin, että ”kun raha kirstuun kilahtaa, niin sielu taivaaseen vilahtaa”.
Elä vain Sarja syyllisty siihen viimeiseen virheeseen, nimittäin vähemmistöryhmien mollaamiseen. Silloin giljotiini helähtää heti, olitpa miten nokkela ja humoreski hyvänsä.
Lisää vain Janne. Mie tykkäsin kuin hullu puurosta.
Jouko Varonen
SARV:n jäsen
