Psykoanalyysia a´la Jari Sinkkonen
Näkökulmia lapsuudesta vanhuuteen
Jari Sinkkonen: Kiintymyssuhteet elämänkaaressa, Duodecim Kustannus 2019
Sinkkosta lukiessa tunsi todella kaivautuvansa syvälle ihmispsyyken saloihin. Itse kuulun niihin ikäluokkiin jotka kokivat sodan kauhut lähinnä psyykkisinä kuvajaisina ja traumoina kotielämässä. Sinkkonen käsittelee paremmin lapsuuden ja nuoruuden kokemuksia suhteessa vanhempien antamaan rakkauteen ja läheisyyteen tai sen puutteeseen.
Toki tuli selvitettyä moni arveluttavana pidetty ilmiö lasten ja nuorten käytöksessä ja tietysti kaikki tiet vievät usein Roomaan eli lapsuuteen ja jopa vauvaikään.
Arveluttavalle nuorten seksuaaliselle holtittomuudellekin löytyivät syyt. Turvallisuuden etsimistähän se on, antautumista harkitsemattomiin parisuhteisiin, vaikka partnerilla olisi vain lämmin käsi, mutta kylmä sydän, niinkuin kliseinen sanonta kuuluu. Ja sehän tietysti kasaa nuorelle vaikeuksia myöhemmissä ihmissuhteissa ja etenkin parisuhteissa. Holtiton käytös kun on monen mielestä tuomittavaa ja kunnon ymmärtävää parisuhdetta on vaikeaa löytää. Pojilla tällainen on tietysti vain miehistä ylpeilynaihetta. Kavereille kehuskellaan kokemuksilla, mutta yksin itketään. Tytöt kuitenkin voivat saada kyseenalaisen ja löysän naisen maineen loppuiäkseen. Etenkin jos he eivät löydä ymmärtävää puhekumppania, jolle voi purkautua rehellisesti ja käydä läpi elämän arkaluontoisetkin vaiheet.
Sinkkosen kirja tietysti vilisee paljon lainauksia lapsipsykologian guruilta. Opettajan toimessani pyrin noudattamaan kolmea perusprinsiippiä ( kotona ei aina sama onnistunut, kun suutarin lapsilla ei ole tunnetusti kenkiä):
– Kaikki tarvitsevat rakkautta ja positiivista palautetta. Se on psyyken lääkityksen ”pepanthen” eli yleislääke ja parantaa monet mielen haavat ja hiertymät.
– Luonto, musiikki ja luovuus vaikuttavat voimaannuttavasti paitsi lapsiin myös aikuisiin.
– Lapsi kestää vaikeitakin hetkiä, kunhan saa läheisyyttä ja turvallisuutta kotona.
Näitähän se Sinkkonenkin peräänkuuluttaa, vaikka joskus tekstiä ja terminologiaa tulee norsunluutornista. Kirja on kuitenkin kuin raikastuttava pikapsykoanalyysi ja todella vaikuttava kokemus lukijalle. Itsensä löytää tekstistä usein ja joskus jopa joutuu toteamaan:
– No, mutta, mikäs tippa se kierii poskella?
Jouko Varonen
SARV:n jäsen
