Jari Tervon näkemyksiä ajastamme
Ideoita riittää ja mielikuvitusta
Jari Tervo: Aamen, Otava kustannus 2018
” Muistin nyt rappunaapurini Leo Maanviljan lähteneen ulkoiluttamaan Reginaldia jo aikaa sitten. Hän oli eläkkeellä huoltomiehen virasta, mutta sydämeltään sivistynyt. En ollut vuosikymmeniin kuullut kenenkään ”bonjaavan” mitään ennenkuin hän puhui. Stidi-sanan kuolemaa hän murehti. Todisteena siitä hän piti sitä, että kun mainitsin asian jollekulle, tämä kysyi mitä stidi tarkoitti. Se oli kumoamaton argumentti.”
On se älykäs, luova ja sanavalmis mies tämä Jari Tervo. Hän kietaisee jutun vaikka apteekin ovenkahvasta niin kuin kotkalainen verbaalinero Juha Vainio aikanaan. Ja mikäpä siivittäisi ajatuksen lentoa paremmin kuin oman nykyaikamme päätön meno. On pakolaisasiaa, rikosromaanin efektejä, lasten hyväksikäyttöä, ministerien sekoilua, kerrostaloasumista, somehömppää, inkeriläisten kohtaloa, mamutusta, ruokajonoja, jne jne…
Tervo hyppii asiasta toiseen mielteidensä mukaan, asiasta toiseen niin kuin Kekkonen sisäjalan tyylillä, tai hullu harakka tinttien ruokintapaikalla. Siinä Tervo on hyvä, että hän kyllä tekee pikaisia ja verbaalisti edustavia luotauksia vaikka mistä. Siinä hän on huono, että väsyttää lukijan proosallaan, josta puuttuu jäntevyyttä ja selkeää juonta. Mutta se on hänen tyylinsä. Se sopi hyvin esim. televisioon ( mikäseoliseohjelma?), mutta romaanin lukija ei oikein käsitä, että mitä tässä pitäisi tehdä.
Onhan niitä tajunnanvirtaisiakin kertojia. Samuel Beckettkin suolsi niin vaikeaa tajunnanvirtaa nobelin saatuaan, että siitä ei ottanut selvää erkkikään. Mutta kas kun Samuelilla ja Jarilla on ne ansaitut keisarin uudet vaatteet, niin kukapa uskaltaisi muuta kuin ihailla ja kumarrella.
Mielikuvitusta ja luovuutta ei Tervolta puutu. Toivoisin häneltä myös uutta runokirjaa. Runothan ovat niin yksityisiä, että jokainen lukija ymmärtää ne oman henkilöhistoriansa mukaan. Eipä siis haittaa vaikka mielikuvitus lentää ja mukana on paradoksia ja analyysia ihan hengästykseen asti.
Jouko Varonen